Imetysvaatteista.
Kun suunnittelin tätä blogikirjoitusta mielessäni, aloitin sen aina sanoin ’Nyt kun omalta kohdaltani imetys lähestyy loppuaan…’. Imetykseni ei kuitenkaan ota loppuakseen, joten malttamattomana kirjoitan tekstin jo nyt. Mahdollista on, että kohdalleni osuu vielä kenties ihanampi imetysmekko tai -paita, kuin ne, joita aion tässä esitellä. Uusi Maitotyttö kesäksi on ainakin harkinnassa. Tiedän, että muutama teistä on raskaana ja jokunen on juuri synnyttänyt, joten toivottavasti näistä vinkeistä on iloa.
Ennen Kainin syntymää olin varautunut imetykseen huonosti. Ei ollut imetysliivejä lainkaan (kaikki käskivät odottaa maidon nousua) ja paitoja olin ostanut vain pari halpaa H&M-rättiä. Nämä:
Hyvin vähälle käytölle jääneet H&M-imetyspaidat. (http://www.hm.com/fi/product/96693?article=96693-A)
Pari ensimmäistä viikkoa pärjäsin noilla kahdella paidalla, kotona ilman liivejä hilluen. Kun Kainin täytettyä kaksi viikkoa aloitimme ulkoilut, lisääntyi myös imetysvaatteiden tarve. Kävimme silloin (ja käymme edelleen) Kainin kanssa päivittäin kaupungilla, kaupoissa, kahviloissa ja museoissa – kaikkiin näihin matkustimme (ja matkustamme edelleen) julkisilla. En ole myöskään ikinä edes harkinnut huudattavani lastani missään näissä edellä mainituissa paikoissa, vaan tissit on vetäisty pöytään aina ja heti, kun poika on niin vaatinut. Oli se sitten bussissa, metrossa, Citymarketissa, Kiasman kahvilassa taikka Manskun penkillä. Oli siis ehdottoman tärkeää, että omistan sellaisia vaatteita, joita varten minun ei tarvitse riisuutua kokonaan poikaa imettääkseni.
Heti tämän hoksattuani, tilasin netistä seuraavat Cecilija S.-merkkiset mekot MamaMia.fi-nettikaupasta:
Kuvat http://www.mamamia.fi/products/237-cecilija-s-imetysmekko-tummansininen.aspx ja http://www.mamamia.fi/products/213-cecilija-s-lyhythihainen-imetysmekko-musta-levenevalla-helmalla.aspx.
Molempia olen käyttänyt todella paljon, en voi kuin suositella. Tosin, jos sattuu olemaan yhtään epävarma raskauskiloistaan ja raskauden tuomista vartalon muutoksista, niin sitten kyseiset mekot saattaat vartalonmyötäisinä olla huono valinta. Minua ei moiset häiritse, vaan höllyttelin mahaani molemmissa itsevarmasti. Käytin mekkoja niin kaupungilla, kahviloissa kuin rennommin rannalla ja jopa tanssitunnilla – joka paikkaan sopivat! Alussa käytin tummansinistä, pidempää mekkoa enemmän, myöhemmin suosikikseni nousi tuo musta, lyhyt mekkonen, jota voi käyttää niin mekkona kuin legginsien kanssa tunikatyyppisestikin. Molemmissa on ihana tuo imetysominaisuus, etukappale sidotaan rusetille takakappaleeseen kiinni, ja rusettia avaamalla voi laskea etukappaletta. Kukaan asiaan perehtymätön ei ole arvannut, että kyseessä on imetysmekko, vaan kaikki ovat vaan kehuneet mekkojen rusetteja. Söpöä.
Samoihin aikoihin ostin myös kunnon imetysliivit, vaikka minun ei olisi edes tarvinnut välttämättä odottaa, kuppikokoni kun ei suurentunut maidonnousun myötä. Liivit löytyivät timarco.fi-nettikaupasta (suosin tosiaan nettishoppailua, kaupoissa kierteleminen vastasyntyneen tai vähän isommankin lapsen kanssa on yleensä haastavaa), olivat edulliset, sopivat ja todella mukavat päällä.
Kuvat: http://www.timarco.com/fi/alusvaatteet/liivit/swegmark-smooth-line-padded-soft ja http://www.timarco.com/fi/aiti/imetysliivi/swegmark-natural-beauty—imetys.
Kauhulla odotan sitä hetkeä, kun imetys osaltani loppuu ja minun pitää lähteä uudestaan liiviostoksille. Nämä kun olivat niin mukavat ja kaikin puolin toimivat alusvaatekappaleet – en ole moiseen tottunut, minulla on ärsyttävän erikoinen liivikoko, eivätkä minulle yleensä käy kuin budjetilleni liian kalliit liivit.
Kun etsin mekkoa Kainin ristiäisiin, yritin löytää imetysystävällisen, vähän juhlavamman mekon, kuin nuo kaksi jo omistamaani. Aikani etsittyä löysinkin sellaisen, erikoisesti kestovaippoja myyvästä nettikaupasta (http://www.kestovaippakauppa.com/).
Alkukesä 2012, valitettavasti tuo harmaa trikootakkiviritelmä peittää osittain mekon, joka on oikeasti todella kaunis.
Erikoista on myös se, ettei minulla ole mekosta edustavaa kuvaa, vaikka olen käyttänyt sitä varmasti eniten. Mekko on pehmeää kangasta, luukku on toimiva ja narulla edestä kiristettävä. Olen käyttänyt sitä todennäköisesti eniten tumman (mustan) värin ja hillityn kuvion takia – kaikki äidit eivät halua pukeutua pinkkiin tai turkoosiin (varsinkaan tällaiset mustanpuhuvat synkistelijät)! Kuvasta voi myös nähdä vilahduksen tuossa sivupalkin ensimmäisessä kuvassa – kuvio on selässä pikkuisen laajemmalla alueella kuin edessä. Ihana mekko.
Kreikkaan lähtiessä ostin Lindexiltä muutaman perustopin, niitä käytinkin helteessä paljon, eivät tarvitse edes rintaliivejä alleen, käteviä kuin mitkä:
Kuva Lindexin sivuilta: http://www.lindex.com/fi/6272730/.
Alkukesästä, juuri ennen Kreikkaan lähtöä, törmäsin Maitotyttö-merkkiin.Vuosaaressa sijaitseva Piilo-lastenvaatekirpputori sattui myymään hetken aikaa Maitotyttöjä ja olin jo melkein sieltä yhtä ostamassa, kun hoksasin käydä tutkimassa Maitotytön nettikauppaa. Tuossa vaiheessa varsinaista nettikauppaa ei vielä ollut (nyt löytyy), mutta merkin Facebook-sivuilla kävi kuhina. Maitotyttö toimii niin, että omistaja ja päämaitotyttö Milla kyselee Facebookissa, minkälaisille vaatteille olisi tilausta. Maitotyttö ei siis tee varsinaisesti tilaustöitä, mutta toiveita saa esittää ja hyvin usein ne myös toteutetaan. Itse toivoin ensimmäiseksi iloista, kesäistä kukallista mekkoa ja tällaisen sain:
Ah, kuinka kotoisa sovituskuva.
Halusin mekkoon jostain kumman syystä lyhyet hihat, vaikka en yleensä lyhyitä hihoja suosi, ne kun tuntuvat olevan aina väärän mittaiset – kesällä liian kuumat ja talvella liian kylmät. Taisin olla tuossa vaiheessa vielä hitusen epävarma raskaudenjälkeisestä vartalostani ja halusin kesäisen, mutta peittävän mekon. Mekko on ollut hyvin paljon käytössä, mutta juuri tuon hihaongelman takia vähemmässä käytössä kuin Maitotyttö #2, eli tämä ihanuus:
Ihana mekko ja järkyttävän ihottumaiset kesäkädet, jokakesäinen helvettini – tätä odotellessa.
Tämä vihreäpalloinen unelma on ollut käytössä niin kesällä sellaisenaan kuin talvella sukkahousujen ja villatakin kanssa. Jos olet nähnyt minut viimeisen vuoden aikana, olet todennäköisesti nähnyt myös tämän mekon. Itse asiassa se on päällä nytkin, vaikka olenkin kohta nukkumaan käymässä – kyllä, mekossa on ihana myös nukkua, mikään kohta ei paina eikä kiristä.
Kuten kuvistakin näkee, Maitotytöt ovat ihanan rempseitä päällä, peittyy useampikin raskauskilo kätevästi, jos semmoista sattuu toivomaan. Toisaalta kätevää on sekin, että kaavojensa ansiosta mekkoja voi käyttää siinäkin vaiheessa, kun kiloja on imetyksen myötä hävinnyt toistakymmentä – rintojen alle jäävä luukkukuminauha pitää mekon hyvin paikoillaan myös silloin.
Vaikka en ole huonoa imetysmekkoa (onneksi) ostanutkaan, niin Maitotytöt ovat ehdottomasti suosikkejani sen takia, että ne tehdään käsityönä Suomessa, erät ovat yleensä hyvin pieniä (toiseen samanlaiseen vaatteeseen tuntuu olevan miltei mahdotonta törmätä), kankaat ovat laadukkaita ja ompelutyö ansiokasta. Molempia Maitotyttöjäni olen käyttänyt vähintään parina päivänä viikossa, pessyt ne yleensä jokaisen käyttökerran jälkeen ja ne silti näyttävät samalta kuin postiluukusta sisään kolahtaessaan.
Maitotyttö-nettikauppa löytyy tästä osoitteesta: http://maitotyttopaidat.fi/kauppa/. Nettikaupasta kuitenkin harvemmin löytyy mitään. Maitotyttöjen erät ovat nimittäin niin pieniä, että ne yleensä myydään loppuun saman tien. Kannattaa siis tykätä merkistä Facebookissa (http://www.facebook.com/maitotyttopaidat?fref=ts) ja tarkkailla, milloin uusia paitoja/tunikoita/mekkoja on tulossa myyntiin. Kokoja löytyy yleensä, erästä vähän riippuen, XS:stä XXL:ään sekä isorintaisille MAXI-koot. Minä taidan ensi kesää ajatellen mennä sivulle huutelemaan tumman, hillitynkuvioisen, hihattoman L-kokoisen mekon puolesta.
P.S. Tämä ei ole sponsoroitu yhteistyö taikka maksettu mainos. Kirjoitin vain rehellisesti omista kokemuksista, suitsuttaen niitä merkkejä, jotka mielestäni suitsutusta ansaitsivat. Kuitenkin tunnustan, että juttua kirjoittaessani, otin Maitotyttö-merkkiin yhteyttä ja kysyin, liikenisikö sieltä jotain pientä arvottavaksi blogin lukijoiden kesken. Tulossa on siis pikkuinen Maitotyttö-arvonta lähitulevaisuudessa – itse en kuitenkaan siitä hyödy mitään, lukijat vain.