Forssan Suvi-ilta ja kympin kisa

Eilinen aamu alkoi harmaana ja sateisena. Runsaan aamupalan jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Forssaa ja matkalla vesisade vaan yltyi. Forssaan päästyämme käytiin jäähallilla, joka toimi tapahtuma-alueena ja haettiin juoksunumerot ja paidat. Tuo tämän vuoden paita on ihana kirkkaan oranssi ja tulee varmaan käyttöön. Samaan aikaan oli jäähallilla jo pyöräilijät lähdössä omalle osuudelleen ja vettä tuli kaatamalla. Melkein sääliksi kävi. 

Me mentiin jäähallilta miehen isovanhempien luo vielä hetkeksi rauhoittumaan ennen kisapaikalle lähtöä. Syötiin eväitä, juotiin kahvit ja otettiin pienet nokosetkin. Hyvin levänneenä lähdettiin kohti Forssan jäähallia noin puolitoista tuntia ennen starttia. Käytiin sisällä hallissa vilkaisemassa tunnelmaa nopeasti ennen alkulämmittelyä. Vedettiin pieni kevyt juoksulenkki ja muutamat nopeat vedot. Tehtiin venyttelyt ja käytiin vielä viimeisen kerran tyhjentämässä rakkoa. Kaatosade oli onneksi vaihtunut tihkusateeksi tuossa vaiheessa ja välillä jopa näytti siltä, että pilviverho alkaa rakoilla. 

Lähtöä odotellessa

Suvi-ilta 2016.JPG

Lähtöviivaa kohti kävellessä kävin vielä läpi juoksusuunnitelmaa. Alkuun yritetään päästä massan keskellä etenemään tasaista vauhtia ja viimeistään kilometrin kohdalla pitäisi olla alkumatkalle ajateltu vauhti tasaantunut. Kuuluttajat pyysivät, että he jotka tietävät lähtevänsä tavoittelemaan 30-40 min loppuaikaa menisivät etupäähän ja loput juoksijat siitä taaksepäin asteittain siten, että hitaampaa vauhtia lähtevät lähtisivät perältä. No eihän se niin mennyt silti. Siellä alkupäässä oli myös kävelijöitä ja hölkkäilijöitä, joita sai muut hieman nopeammat sitten yrittää ohitella. Itse jäin alussa jumiin yhden porukan taakse, mutta puoliväkisin menin ohi, jottei ihan kävelyksi joudu vauhtia laskemaan. Menin kerran jopa jalkakäytävän puolelta ohi. Suurimmaksi osaksi kuitenkin tuo suuri massa hajosi nopeasti ja jo parin sadan metrin jälkeen pääsi paremmin ohittelemaan hitaampia. 

Ekan kilometrin jälkeen sain oman alkumatkan vauhdin tasattua ja jalka nousi kevyesti. Tihkusade oli lakannut, mutta ilma oli todella kostea ja lämmin. Lämpötila oli varmaankin jossain +18 asteen paikkeilla ja mietin miksi en vaihtanut t-paitaa hihattomaan toppiin ja polvipituisia shortseja lyhyempiin. Olisi hyvin pärjännyt vähemmälläkin vaatetuksella. Kahden kilometrin kohdalla tuli jo vastaan ensimmäiset selät joita sai ohitella, joku oli jo vaihtanut kävelyksi ja näytti siltä, että pohkeet kramppasivat. Omat askeleet tuntuivat vielä kevyiltä ja uskalsin vähän kiristää vauhtia. 

Puolivälissä oli kääntöpaikka ja juomapiste. Tarkoituksena oli ottaa juomapisteeltä vettä sen verran, että suu kastuu muttei pitänyt juoda kuitenkaan. Jotenkin onnistuin hörppäämään vähän enemmän ja sain vedet henkitorveen. Siinä hetken yskiskelin juostessa, mutta en antanut sen vaikuttaa vauhtiin. Onneksi tuota yskimistä ei kestänyt kauan ja sain taas hengitettyä normaalisti. 

Puoliväliin saakka matka oli ollut aika tasaista pitkin Tammelansuoraa, mutta sitten radan profiili muuttui. Tuli pitkä loiva ylämäki, käännyttiin omakotialueelle, jossa tie mutkitteli ja oli vuorotellen tasaista ja ylämäkeä. Reitti oli itselleni uusi, joten en yhtään tiennyt mitä seuraavan mutkan takana odotti.  Vihdoin päästiin pois omakotialueelta ja edessä oli pientä laskua kohti suoraa, jossa jo puolimaratonin ja maratonin juoksijat olivat matkalla kohti omaa suoritustaan. Hengitys tasaantui ylämäkien jälkeen ja askel keveni taas pikkuisen. Matkaa oli jäljellä enää reilu 3 km joten uskalsin laittaa hieman isompaa vaihdetta ja kiristin vauhtia. Nyt oli aika laittaa kaikki peliin, vaikkakin tiesin, että ihan loppumatkasta noin puolentoista kilometrin päässä maalista olisi edessä vielä yksi nousu. Mutta sinne saakka voi päästellä vähän kovempaa. Tuossa ylämäessä vauhti tippui pikkuisen, mutta koska maali oli sen verran lähellä päätin ettei ihan mateluksi voi päästää, vaan yritin pitää vauhtia tasaisena. Ylämäen jälkeen oli pari sataa metriä tasaista, jonka jälkeen alkoi alamäki kohti urheilukenttää. Tuossa tasaisella ja alamäessä ohittelin muutaman juoksijan ja vauhti tippui vielä hieman alle 4.40 min/km. Lopulta edessä oli portti josta kaarrettiin urheilukentän juoksuradalle ja juostiin vielä pari sataa metriä kentällä ennen maaliviivaa. Loppukiri ja kohta mun eka kymppi on ohi! 

0:53:24 oli loppuaika ja olin siihen ihan tyytyväinen, sillä olin ajatellut, että alle 55 minuutin on päästävä. Haaveena oli päästä 53-54 minuutin sisällä ylittämään maalviiva ja näin pääsinkin. Pikkuisen olisi ollut vielä voimia eli olisi ollut varaa mennä vähän kovempaakin. Tyytyväinen saan silti olla, sillä reitti ei ollut kaikista helpoin. Mäkiä ja mutkia oli jonkin verran matkalla. Miehen arvion mukaan olisin juossut tasaisemmalla radalla ainakin minuutin kovempaa. No, jäi ainakin jotain tavoitetta seuraavalle kympille. 

Suvi-ilta2 2016.JPG

Suvi-ilta oli jälleen kerran todella hyvin järjestetty tapahtuma. Pieni kaupunki herää eloon ja ilmassa on suuren tapahtuman fiilis. Reitin varrelle oli tänäkin vuonna huonosta säästä huolimatta löytänyt tiensä hyvä joukko kannustajia. Tuosta kannustamisesta on tämä tapahtuma saanut joka vuosi kiitosta, siitä kuulee puhuttavan maalialueella ja myös tuolla ruokapöytien äärellä. Jokainen juoksija sai osallistumismaksun hinnalla itselleen tietysti osallistumisen juoksuun ja tapahtuman paidan, mutta myös lämpimän keittoaterian kahveineen ja pullineen ja ilmaisen sisäänpääsyn Vesihelmeen uimaan ja saunomaan. Me ei lähdetty saunomaan, mutta ruoka kyllä maistui todella hyvältä juoksun jälkeen. Hetki hengähdettiin ja venyteltiin ennen kotiinpäin lähtöä. Kotimatka meni nopeasti, kun käytiin läpi molempien fiiliksiä juoksusta ja samalla suunniteltiin seuraavien kahden viikon treenejä. Omalta osaltani nuo treenit jää aika vähäisiksi ja rauhallisemmiksi, sillä kyllä vaan, enää vajaa 2 viikkoa maratoniin. 

hyvinvointi liikunta
Kommentit (2)
  1. Jee, onnittelut hienosta suorituksesta ja tavoitteen ylittämisestä (tai siis tavoiteajan alittamisesta :D)!

    1. Kiitos! 🙂 Ihan hyvä fiilis oli loppujen lopuksi ja nyt pari päivää sitä pureskeltua vieläkin parempi. Olen kuullut muilta siellä joko tänä vuonna tai aiemmin juosseilta, että tuo kympin rata on kuulemma yksi pahimmista kympin radoista 😀 Ja juuri noiden pitkien mutkittelevien nousujen takia. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *