Ensimmäinen päivä
Mun ensimmäinen kirjotus. Katsotaas meneekö nappiin vai ei kun kirjotan tän puhelimella 😅
Vähän musta; oon pitkään kärsiny ahdistuneisuushäiriöstä/paniikkikohtauksista sekä masennuksesta. Lähiaikoina kaikki on ollu hyvin hyvin vaikeeta. Arkielämässä mikään ei tahdo tuoda sitä samaa onnellisuutta mitä joskus on ollut. Oon sairaslomalla ja makaan ja katon Modernia perhettä suurimmaks osaksi päivää. Välillä on myöskin parempia hetkiä, kun tunnen nälän tunteen tai jaksan lähtee ystävän tai perheen luokse kyläilemään. Päivät ja ajatukset on kaikki aikalailla sumun peitossa.
Muutama päivä sitten tajusin, etten tiedä enää ketä MÄ olen ja mitkä on ne asiat mitä haluan oikeasti tehdä. Mun diagnoosit on vallannu mun elämän ja sitä mä nykyään olen. Masentunu, ahdistunu nuori.
Mietin mitä voin tehdä asian eteen. Miten mä voin auttaa mua?
Päätin sitten alkaa kirjottaa blogia, jossa seuraan mun ylä- ja alamäkeä. Mun pienetkin voitot sekä epäonnistumiset. Haluan pystyä lukemaan jälkeenpäin mitä oon miettinyt milloinki ja mitkä asiat on tehnyt silloin mun päivästä helpomman tai vaikeamman. En tiedä onko tää teksti ihan sekava mutta haluan seurata mun kehitystä ja toivottavasti löytää taas sen elämän ilon. Haluan, että kaikki nauhat jotka on karannu käsistä on taas mulla.
Joten kirjotan tätä itseäni varten, mutta jos joku lukee tätä niin tervetuloa. Toivottavasti tästä on kans hyötyä jollekkin, joka on samanlaisessa tilanteessa kun mä.
Rakkaudella,
Yksi Päivä Kerralla
Hei sinä.
Luin ensimmäiset neljä postaustasi ja ne kuulostivat todella tutulta. Tiedän tarkalleen, miltä sinusta tuntuu, koska olen itsekin ollut tuossa kunnossa ja mielentilassa. Olen entinen vakavasti masentunut ja ahdistunut nuori. Masentuneena pienetkin asiat saattoivat tuntua täysin ylivoimaisilta ja vastoinkäymiset valtaisilta. Voimia ei joinain päivinä meinannut löytyä laisinkaan.
Tiedän myös, kuinka vaikeaa on yrittää saada omia ajatuksiaan kirjoitettua ylös – en ole erityisen hyvä siinä vieläkään, joten pahoittelut mahdollisesti sekavasta/puuttellisesti kirjoitetusta kommentistani. Pää on kuin sumua täynnä, eikä ajatuksista meinaa saada kiinni.
Vaikka nyt saattaisi tuntua täysin mahdottomalta ajatukselta, masennuksesta ja ahdistuksesta toipuu hiljalleen. Lääkkeet auttavat niiden pahimpien vaiheiden yli. Toivottavasti sinulla on joku ystävä, tuttava, läheinen ja/tai terapeutti, jonka kanssa pystyt puhumaan. Masennuksen taustalta taitaa aina löytyä jokin syy (pitkään jatkunut stressi, vaikea elämäntilanne, traumat tms.). Kun näitä asioita pääsee purkamaan mielensä umpisolmusta, myös olo alkaa hiljalleen helpottaa.
Voimia ja tsemppiä sinulle. <3
Kiitos paljon tätästä kirjotuksesta! Toivottavasti sullakin on parempi olla ❤️
En ole kauan kirjottanut mutta niinkuin eilen niin tekstiä ei vaan tule kun ahdistus valtaa koko mielen. Onneks minulla on perhe ja ystävät joille voi jutella ❤️ kiitos vielä kun kommentoit ❤️😊