Voihan aivastus sentään. Viime postauksessa totesin, että flunssa tuntuu hiipivän nurkan takaa ja totta tosiaan, torstain vietin kuumeisena peiton alla yskien. Tänään kolme päivää kestänyt yskä vaihtuikin yllättäen pärskimiseen ja vuotavaan nokkaan. Onpahan jotain vaihtelua.

Flunssasta välittämättä pakkasin eilen osan askartelu-/käsityöaarteistani laukkuun ja suuntaisin äitini luokse viettämään askartelupäivää. Jaan siskoni ja äitini kanssa innostuksen käsillä tekemiseen ja koitammekin silloin tällöin kokoontua yhdessä tekemään kauniita asioita. Tällä kertaa myös kälyni ja siskoni ystävä liittyivät seuraan. Olipa meillä vauhtia ylläpitämässä myös veljeni parivuotias tytär. Saimme käsitellä liimaa ja maaleja rauhassa, koska neiti viihtyi paremmin kuin hyvin papan kanssa ja halutessaan osallistua askarteluun, hän oli enemmän kuin onnellinen saadessaan purkillisen muovailuvahaa.

Askartelupäivämme teemana oli tällä kertaa ”vanhoista henkareista ja lasipurkeista uutta ja kaunista”. Löysimme Pinterestistä ihanan idean, jossa puuhenkarista oli tehty ripustin kaulakoruille. Helpon ja yksinkertaisen näköinen idea osoittautui luultua hankalammaksi, kun totesimme että henkarit ovat melko kovaa tekoa ja koukkujen upottaminen ei sujunutkaan kuin Strömsössä. Vasaran ja naulojen avulla homma lopulta onnistui ja kaulakoruni saivat arvoisensa paikan eteisen seinällä.

Oranssin eteisemme sävyihin täydellisesti sopiva koruteline löysi paikkansa seinältä.

Muiden askarrellessa lasipurkeista kauniita koristeita päätin itse keskittyä Fimo-massan kanssa työskentelyyn. Olen joskus lapsena saanut lahjaksi vastaavaa massaa, mutta en muista tehneeni massasta koruja sitten vuoden 1995. Syksyllä askarteluliikkeessä aloittelijan Fimo-paketti kiinnitti huomioni ja päätin kokeilla sopivassa välissä mitä massasta voisi saada aikaiseksi. Sopivaa väliä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän ennenkuin nyt (joulukiireet ja vuodenvaihde ja ”apua-mä-olen-raskaana” ja niin edespäin). Jälleen kerran kaivoin inspiraatiota Pinterestistä ja tällä kertaa idean toteutus oli juuri niin helppo kuin kuva antoi ymmärtää. Ehkäpä jatkossa uskallan kokeilla jotain hieman haastavampaakin.

Fimo-massasta syntyi kukkia ja lehtiä.

Läheisten kanssa askarrellessa muistin taas kuinka ihanan rentouttavaa ja virkistävää käsillä tekeminen on. Vuosi sitten keväällä koin DIY-herätyksen ja räpelsin käsitöitä lähes päivittäin, mutta kesä vei mennessään ja syksyn pimeys ankeutti niin, että käsityöt jäivät (mitä nyt parit villasukat ja virkkuutyöt tuli väännettyä). Toivotaan, että innostus jatkuu ja jaksaisin toteuttaa muutamat vauvaa varten suunnitellut projektit loppuun asti.

Keväällä 2014 väkerretty seinäkoriste vanhoista vessapaperirullista.