Opintovapaalla maailmalle

Lähtöön on jäljellä tänään 84 päivää. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että alle kolmen kuukauden päästä istun lentokoneessa matkalla Bangkokiin. Tunnetasolla olen vielä hieman turta, sillä lähtö ei ole konkretisoitunut muulla tapaa kuin rinkan, palasaippuan ja hammasharjan hankinnalla. Sähköpostissa istuvat lentoliput tuntuvat absurdeilta dokumenteilta, joiden olemassaoloa en vieläkään voi oikein kunnolla käsittää. Töissä olen siirtymävaiheessa, jossa minun pitäisi alkaa jakamaan työtehtäviäni pian eteenpäin. Kuulen työkavereilta ihastuneita huokauksia, kun kerron jääväni syksyllä opintovapaalle ja jatkavani maisteriopintoihin. Kun vielä lisään tähän, että lähden tekemään opintojani läppäriltäni kolmelle eri mantereelle, pyörittelevät ihmiset yleensä jo päätään. Miten pääsin tähän tilanteeseen, jossa koen olevani niin onnekas niistä mahdollisuuksista, joita minulla on vielä edessäni?

Valmistuttuani tradenomiksi tammikuussa tiesin, että haluan jatkaa opintopolkuani maisteriopintoihin. Vaikka viimeinen opiskelusyksy painoi vuoden alussakin vielä kropassa ja psyykeessä, jokin yllytti minua selailemaan haussa olevia maisteriopintoja. Mielenkiintoni herätti englanninkielinen matkailun maisteriohjelma Lapin yliopistossa. Huolimatta siitä, että olen kasvanut ja asunut koko ikäni eteläisessä Suomessa, maan pohjoisella puoliskolla on pitkään ollut sellaista vetovoimaa, jota en ole tuntenut mitään muuta paikkaa kohtaan. Tunnustan, että haku maisteriohjelmaan oli hetken mielijohde – tai siltä se vielä alkuvuodesta tuntui. Nyt jälkikäteen kuitenkin ymmärrän, että vahva intuitio johdatti minua. Motivaatiokirjeen lauseet valuivat minusta Word-dokumentille kuin hunaja. Minun ei tarvinnut ponnistella tai miettiä miksi halusin opiskella ja tutkia matkailua.

Odotellessani tuloksia opiskelupaikasta eksyin Annakaisan blogiin. Blogissaan hän kertoi jäävänsä työpaikastaan opintovapaalle ja opiskelevansa 10 kuukautta etänä, matkaten ympäri maailmaa. Rohmusin blogin kauttaaltaan läpi, laskeskelin mielessäni budjettia, eksyin työllisyysrahaston sivuille, ynnäsin yhteen työvuosia ja mietin jatkuvasti oliko tällainen mahdollisuus kuin hyvin suunniteltu pyramidihuijaus. Huhtikuussa sähköpostiini kilahti hyväksymiskirje Lapin yliopistosta ja toukokuussa pistin vireille opintovapaahakemuksen vakituisessa työssäni. Samaan aikaan sain ennakkohyväksynnän aikuiskoulutustuesta. Rovaniemi saisi odottaa vielä hetken aikaan.

Pitkän reissun todellinen mahdollistaja on siis 10 kuukauden mittainen opintovapaani. Opintovapaa on työntekijän lakisääteinen oikeus ja sen tarkoitus on tarjota työssä oleville henkilöille mahdollisuus opiskeluun. Opintovapaan edellytyksistä voit lukea paremmin täältä. Omalla kohdallani kaikki edellytykset kuitenkin täyttyivät niin opintovapaan kuin sitä varten myönnettävän aikuiskoulutustuen osalta. Tukea tulen saamaan noin 1200€/kk nettona. Tukea saadakseen opiskelijan on suoritettava opintoja vähintään 3 opintopisteen verran kuukaudessa. Kymmenen kuukauden aikana pisteitä tulee siis kertyä 30. Omat opintoni tähtäävät tutkintoon, joten tavoitteenani on tehdä kymmenen kuukauden aikana niin paljon kuin suinkin vain pystyn tehdä verkossa ja etänä. Opintoja ei onneksi tarvitse tehdä yksin, sillä poikakaverini jää myös opintovapaalle ja suorittaa kauppatieteiden perusopinnot avoimessa yliopistossa matkamme aikana. Voimme siis yhdessä kirota hidasta wifi-yhteyttä ja toisaalta nautiskella päiväkahveista ja katsella turkoosin veden reunustamaa rantaviivaa läppäreidemme takaa.

Tämä on yksi niistä harvoista hetkistä tähänastisessa elämässäni, jolloin tuntuu siltä, että palaset aidosti loksahtelevat kohdalleen. Kuin ihmeen kaupalla kaikki palat vain sopivat yhteen. Matkailun tutkimus ja maailmanmatka – talk about quality research.