Monenlaista kriisiä

Kuten otsikkokin kertoo, olen tässä viimeaikoina potenut monenlaista pienempää ja suurempaa ”kriisiä”. On sisustuskriisiä, valmistelukriisiä, hankintakriisiä, raskauskriisiä..Huoh!

Hankinnat kaksosia varten ovat vielä AIVAN vaiheessa. Vaatetta kyllä löytyy tulokkaille varmaan puoleksi vuodeksi, mutta muuten.. H:n vanha pinnasänky on palasina varastossa. Yhdellä sängyllä pääseekin hyvin alkuun, mutta se pitäisi saada kannettua sisään ja kasattua. Mutta minne? No, makuuhuoneeseen, joo, mutta makuuhuonekin kaipaa sitten uudelleenjärjestelyä, eikä minulla ole mitään ideaa siitä, miten sen saisi toimivaksi ja järkeväksi.

H:n vaatekaappina toiminut lipasto makuuhuoneesta pitäisi tyhjentää hoitopöytäkäyttöön, eli H tarvitsisi uuden vaatekaapin, jonka voisi sijoittaa hänen omaan huoneeseensa. Tämä tarkoittaa sitä, että H:n huone pitäisi järjestää uudelleen. Niin, ja pitäisi tietenkin jostain löytää se kaappikin…

Miehen poismuuton jälkeen minulla ei myöskään ole ollut kirja-dvd-levyhyllyäkään. Tämäkin puute olisi hyvä saada korjattua ennen perheenlisäystä. Minulla ei vain ole aavistustakaan millaisen säilytysratkaisun haluaisin. 

Rattaat pitäisi ostaa, mutta rahoituspuolikin on vielä hieman epäselvä. Toinen turvakaukalo puuttuu. Sittereitä ei ole, saati sitten tuttipulloja, tutteja, vaippoja tms. H:n vanhat yhdistelmävaunut pitäisi puunata kuntoon ja laittaa myyntiin. Kaikki vauvanvaatteet on pesemättä.. ÄÄÄH!

PANIIKKI ISKEE!

Ongelmana näiden ongelmien ratkaisussa on ajanpuutteen lisäksi raskauden rajoittama fysiikka! Maha alkaa jo todellakin olla tiellä ja edessä. Se alkaa jo vaikeuttamaan tavaroihin ylettymistä. Kumartuminen ja kyykkiminen on hankalaa. Jalat sekä selkä väsyy todella helposti ja nopeasti. 

Ja raskauskriisi jatkuu: Autollakaan en pysty enää pitkiä matkoja ajamaan. Vaatteet eivät mahdu päälle tai ne tuntuvat epämukavilta. Olen pelkkä valtava maha! Ja missä on odottamisen ilo? Olen tavallaan katkera miehelle siitä, että eropäätöksellään hän varasti myös raskauden ilon, sillä nyt se on hautautunut kaiken muun alle. En ole saanut keskittyä odottamiseen. En ole päässyt iloitsemaan ja nauttimaan raskaudesta. Ja siihen päälle vielä se tukala olo, jonka tämä raskaus on tuonut mukanaan..huoh! Ja vielä pitäisi jaksaa jopa 1½ kk..

Stressiästressiästressiä..pitäisipitäisipitäisi..

Tahtoisin jo eroon raskauden tukaluudesta, mutta en vielä ole valmis vauvoihinkaan :) 

RV 31+6