Ajassa hieman taaksepäin..

Palaan ajassa hieman taaksepäin. Ehkä täytyy mennä viimesyksyyn asti. Pitäisi mennä kauemmaksikin, mutta jostain on pakko aloittaa. Syksyyn siis. Elo esikoisen kanssa alkoi huimasti helpottamaan. Esikoinen, olkoon hän täällä vaikka H, oli täyttänyt 2 vuotta ja alkanut vihdoinkin nukkumaan hieman paremmin. H on moniallergikko-refluksikkoneiti, joten arki ei todellakaan ollut helpoimmasta päästä, mutta vihdoinkin alkoi elo helpottumaan. Puoliso oli skarpannut vastuunoton kanssa ja molemmilla oli haaveissa toinen lapsi. Olimmekin sopineet, että toinen lapsi saa tulla jos on tullakseen. Ehkäisyä ei ollut, joten sen kummempia ”päätöksiä” ei tarvittu. Riitti tieto siitä, että molemmat ovat edelleen samoilla linjoilla. 

 

Marraskuussa kahvin haju alkoi etomaan. Raskaustesti näytti positiivista ennenkuin menkatkaan olivat myöhässä. Puolisokin oli iloisen yllättynyt. Raskausoireet alkoivat HETI. Olo oli aivan kaamea. Paha olo, mikään ei maistunut. Kun pysyi makuulla ja paikallaan, pystyi jotenkin olemaan. Pienikin ylimääräinen ponnistelu kostautui pahoinvointina. 8. raskausviikolla alkoi vuoto, jota kesti viikon ajan. Raskausoireet kuitenkin jatkuivat, kipuja ei ollut, eikä vuoto pahentunut, joten tarkistukseen ei päässyt. Joulun jälkeen epätietoisuus kuitenkin vei voiton ja päädyimme käymään yksityisellä ultrassa. ”Kohdussa 2 sikiötä, joilla hyvä syke molemmilla. CRL vastaa 9+3. Dikoriaalisilta näyttävät. Mitään hematoomaa tai vuotoa ei näy.”

 

KAKSOSET!?

 

Uutinen kaksosista oli melkoinen shokki, vaikka kaksosia suvussa onkin. Toisaalta se osittain selitti raskausoireiden nopeaa alkamista ja voimakkuutta. Ensimmäinen virallinen ultra oli tammikuussa ja sinne puolisokin pääsi mukaan ihmettelemään. Kaikki oli hyvin! Omaa mieltä kalvoi jatkuvasti epävarmuus ja huoli siitä, että selviääkö molemmat sikiöt. 

Pahoinvointi hellitti aikanaan ja elo alkoi taas pikkuhiljaa asettua uomiinsa. Jaksoin taas touhuta hieman enemmän ja saimme touhuttua koko perheen kesken. Saimme jopa puolison kanssa kahdenkeskistä aikaa, joka oli harvinaista! H:n vointi oli hyvä ja oli ihana seurata kuinka reipas pieni neiti hänestä oli kasvanut.

Kaikki oli hyvin. Kunnes saapui Maaliskuun alku. Puoliso lähti työreissulle. Me lähdimme H:n kanssa pariksi päiväksi ystävän luokse kylään. Kun seuraavan kerran tapasimme, ilmoitti puoliso EROAVANSA.

 

Tästä kaikesta minä nyt kirjoitan. Erosta. Yksinhuoltajuudesta. Kaksosraskaudesta. Miten tästä selvitään?