Arjen valintoja

Tällä hetkellä arjessa näkyy selvästi se, että kaikkea ei vaan pysty/ehdi/kykene tekemään. Siispä on pitänyt priorisoida. Paljon! 

Äitinä olen sellainen, jolle ei riitä se, että lapset ”pysyvät hengissä”, vaan tahdon antaa paljon enemmän. Vauvat tarvitsevat mielestäni paljon syliä, läheisyyttä, leikkiä ja jutustelua. Pojat joutuvat pakostikin olemaan myös itsekseen, joten sylittelen heitä aina kun vain on mahdollista. Paljon pystyy tekemään asioita vauva sylissäkin 🙂 Minä en myöskään usko huudatukseen, enkä pysty juurikaan kuuntelemaan itkua ja huutoa, joten sekin luo omat paineensa. Tietenkään itkuttomuus ei ole mahdollista, eikä aina kykene repeämään heti sinne, mistä huuto kuuluu. 

H tarvitsee myös paljon huomiota ja leikkeihinsä osallistumista. Hän tykkää myös osallistua ruuanlaittoon ja poikien hoitoon, joka on tietenkin todella hienoa, vaikka välillä hieman haastavaa, jos olisi hieman hoppu.. H kaipaa myös paljon läheisyyttä ja syliä. H:n kotipäivinä poikien nukkuessa (jos niin onnekkaasti käy) onkin sitten hänen oma aikansa.

Mutta niinkuin aiemminkin olen maininnut, niin nyt on lasten aika. Koska taloudessa on kolme pientä, jää lasten kanssa touhut väkisinkin liian vähäiseksi. Ei siinä vaan kykene antamaan jokaiselle huomiota niin paljon kuin haluaisi. En halua tuhlata sitä vähäistä aikaa siihen, että puunaan kotia. Näistä valinnoista johtuen olenkin antanut itselleni armoa siivouksen suhteen. Onneksi minulla on aika hyvä sotkunsietokyky, vaikka opettelemista on jatkuvan epäjärjestyksen kanssa elämisessäkin ollut 🙂

Minulle riittää, että päivän aikana saan tehtyä ruuan, hoidettua tiskit ja pyykit. Kaikki muu on sellaista, jota tehdään jos sopiva hetki tulee. H:n hoitopäivinä poikien nukkuessa (jos niin onnekkaasti käy) koitan sitten tehdä kotihommia. Tai sitten yritän itsekin nukkua. Tai sitten vaan OLEN. Yritän olla asettamatta itselleni paineita siitä, että pitäisi käyttää kaikki ”vapaa-aika” jotenkin hyödyllisesti. Arki on kuitenkin sen verran hektistä, että joskus on ihan hyvä yrittää pysähtyä ja vaan olla. Ei ole pakko aina olla niin hemmetin tehokas!

Arjen sujuvuudessa puolestaan isoin helpottava tekijä on ennakointi ja valmistelu. On helppo ansoittaa itsensä hommien keskelle, jos ei hetkeksi pysähdy miettimään missä järjestyksessä kannattaa edetä. Minä helposti uraudun tiettyihin toimintatapoihin ja rutiineihin, joten ihan itsestään niiden rikkominenkaan ei ole käynyt. Päivällisen voi tehdä valmiiksi aamupäivällä, jos silloin löytyy sille sopiva hetki. Se on sitten pois iltapäivän härdellistä. Pienetkin valmistelut helpottavat siinä vaiheessa, kun kaaos uhkaa. Esimerkiksi sekin, että on katsonut illaksi yöppärit ja aamuksi päivävaatteet valmiiksi. (Poikien vaatteista H saa aina sitten valita kummalle pojalle mitäkin laitetaan, näin hänkin pääsee osallistumaan ja vaikuttamaan :))

Minua on kuitenkin auttanut se, että on päästänyt irti vanhoista toimintatavoista ja kehittänyt uusia -tähän elämäntilanteeseen sopivampia tapoja.

Ja niin joutuu varmasti tekemään vielä monenmonta kertaa!