Arkiturinaa

Joskus tahtoisin tehdä ihan kunnollisen koosteen meidän peruspäivästä. Siihen(kään) ei vain tunnu olevan aikaa eikä jaksamista. Pitäisi muistaa kuvata ja laittaa edes vähän asioita ylös jo päivän aikana; iltaisin kun ei välttämättä enää muistakaan miten se päivä meni..

Tämä päivä alkoi noin 7.30. Yleensä koko porukka herää samaan aikaan, vaikka kuinka hiljaa herättäisiinkin. Todella harvoin joku jää nukkumaan yhden herätessä. Minä yritän parhaani mukaan pitkittää nousemista, sillä aamut ovat väsymyksen suhteen pahimpia. Yleensä olo on kuin jyrän alle jääneellä tai haudasta nousseella (ei sillä, että kokemusta kummastakaan oikeasti olisi..). H:lla oli hoitopäivä, jolloin hänet tullaan noutamaan yhdeksän aikaan. Tänään jäi siis hyvin aikaa heräilyyn ja aamupalaan, joka toisinaan on tuskallisen hidasta touhua. Poikien aamutouhuihin kuuluu pesut, vaipanvaihdot ja päivävaatteiden pukeminen. Tänään aamu oli normaalia itkuisempi poikien osalta, sillä jo kaksi viikkoa kestänyt flunssa yhdistettynä hampaidentekoon alkaa käymään poikienkin huumorin päälle. 

Yhdeksään mennessä H oli ulkovaatteissaan odottamassa noutajaa ja pojat olivat jo ensimmäisten torkkujen tarpeessa. Olen päässyt eroon kantokassinukutuksista ja pojat nukahtavat sisällä nukkuessaan sänkyyn tissin avulla. Ensimmäiset torkut ovat yleensä puolentunnin mittaiset (”omaa aikaa” jää siis noin 20 minuuttia, kun pojat nukutan erikseen) ja poikien nukahdettua rynnistinkin suoraan suihkuun. Ehdin melkein pukemaan päällekin ennen ensin nukahtaneen heräämistä. 

Kymmeneltä molemmat olivat jälleen hereillä ja minulla edelleen aamupalakin syömättä, mutta olinpahan ainakin suihkuun päässyt! 🙂 Pojat saivat bataattikana-lounaan ja minä aamupalani. Touhotimme jotain puolille päivin, jolloin pakkasin pojat rattaisiin unille ja suunnistimme kauppaan. Ajatuksena oli, että pojatkin nukkuisivat hieman pidemmät unet rattaissa.. Kauppareissut olen nyt yrittänyt hoitaa H:n hoitopäivinä tai perhetyön käydessä. Rattaat vauvoineen ja ostoksineen ovat sen verran raskaat työntää, että seisomalaudalla matkaavan 3,5-vuotiaan puuttuminen kyydistä tekee jo eron.. Varsinkin kun paluumatka on ylämäkivoittoinen! Asumme luhtitalon toisessa kerroksessa, joten sitten on vielä rontattava monta keikkaa portaita..

Pojat heräsivät ennen yhtä, eli aikalailla heti kotiuduttuamme. H saapui kahden aikaan. Söimme koko porukalla vähän välipalaa, tanssimme Baddingin tahdissa ja lähdimme puoli neljän jälkeen ulos. Pojat nukkuivat taas rattaissa, joten sain viettää laatuaikaa H:n kanssa. Ja meillä oli todella mukavaa! Viimeaikoina H on ollut taas aika haastavaja kiukkuinen. Minun ja poikien räkätauti on myös verottanut H:n kanssa vietettävää aikaa, joten teki niin hyvää nauraa ja hassutella hänen kanssaan.

Olimme ulkona tunnin verran ja sitten odottikin ruuan laittaminen. Söimme taas kaikki yhdessä (eli minä en ehtinyt syömään :)), jonka jälkeen minä yritin viihdyttää kiukkuisia poikia H:n katsellessa hetken lastenohjelmia. Yleensä aloitamme iltahommat seitsemän aikoihin, mutta tänään pojat alkoivat haroa silmiään jo kuuden jälkeen. Puoli seitsemältä nappasin pojat iltapalalle ja huhuilin keittiöstä josko H haluaisi jo myöskin iltapalaa. Vastausta en saanut, sillä H oli nukahtanut sohvalle <3 Koitin huonolla menestyksellä siirtää hänet sänkyyn jatkamaan uniaan. Hän siis liittyi iltapalalle sillä seurauksella, että minulla oli pöydässä kolme syötettävää 🙂

Puoli kahdeksan aikaan kaikki olivat jo sängyssä ja kahdeksaan mennessä kaikki unessa. Minulla on siis ollut harvinaisen pitkä ilta! (Voiko jättää mainitsematta sen, että olen kuitenkin joutunut jo ravailemaan makuuhuoneessa aika moneen kertaan..)

Kotihommat (tiskihommia ja ruuanlaittoa lukuunottamatta) ja omat syömiset ovat jääneet tänään kyllä huonolle hoidolle, mutta kaikkea ei vaan saa yhteen päivään yksillä käsillä mahtumaan.. Minusta meillä oli kuitenkin hyvä ja onnistunut päivä! 

Toivottavasti poikienkin flunssa ja hammasvaivat jo pian (hetkeksi) hellittäisivät, sillä kahden vauvan sylittelyssä ja viihdyttämisessä on hommansa..phuuh!