ERO!?

Puoliso siis vain ILMOITTI, että yhteiselo oli nyt sitten tässä. Minun elämältäni putosi pohja. En olisi voinut kuvitellakaan mitään tällaista! Kaikki oli viimein menossa parempaan suuntaan, perheenlisäystä tulossa, yhteinen omistusasunto, mistä kaikesta oltiinkaan jo aiemmin selvitty! Eihän me voida erota, ei se ole edes vaihtoehto! Yhteistä taivaltakin oli takana lähes kahdeksan vuotta! Mutta mies ei suostunut edes keskustelemaan vaihtoehdoista. Hän lähti. Ja minä olin shokissa. Kriisissä. Yksin.

Ja jotta kuvio ei olisi niin yksinkertainen.. Selvisi, että työreissullaan miehellä oli mukanaan nuoruudenaikainen exä! Puhuimme kuitenkin puhelimessakin, eikä mies sanallakaan maininnut seuralaisestaan (yllätys!). Ja tämän luokse mies sitten ”karkasikin” eroilmoituksen tehtyään. Ensin siis petetty, sitten jätetty.. Koko arki, kaikki vastuu jätetty minulle, vaikka en itsekään pysynyt kasassa. Ja tähän vielä lisäksi isäänsä ikävöivä 2½-vuotias, jonka kiukut minä joudun ottamaan vastaan. Ja raskas kaksosraskaus! Missä vaiheessa liika on liikaa? 

Ja loppujen lopuksi minä taisin olla viimeinen, joka tiesi erostamme. Mies oli ottanut sairaslomaa töistä eron takia ja kertonut tälle ”uudelle suhteellekin” erostamme, ennenkuin minä tiesin asiasta. Aika hienoa, vai mitä? 

Vaikka hävettää itseänikin myöntää, niin ei tämä kuitenkaan ensimmäinen eromme ole. Ei tämä ole ensimmäinen kevät, kun miehellä alkaa isot pyörät pyörimään ja hän ilmoittaa jättävänsä minut. Ja kerta toisensa jälkeen olen antanut anteeksi. Hetkellisen romahduksen jälkeen olemme aina saaneet asiat kuntoon, vaikka luottamuksen takaisin saaminen ei ole ollut helppoa. Ei todellakaan! Tämä taisi olla viides kerta..

Kaikkien näiden ”erojen” jälkeen oli vaikeaa uskoa, että tällä kertaa se olisi totta.