Kaksossynnytys

Saisinkohan vihdoinkin kerrottua myös itse synnytyksestä 🙂

Lauantaina selkää särki kovasti. Kävimme H:n kanssa puistossakin ja valittelin koko reissun kuinka ottaa selkään. Ajattelin sen johtuvan painavasta mahasta. Iltaa kohden särky kuitenkin vain yltyi ja joutui ihan särkylääkettä ottamaan. Yhdentoista aikaan illalla mieleen putkahti ajatus, että ehkä selkäsärky ei olekaan ”pelkkää selkäsärkyä” vaan mahdollisesti supistelua. Rupesin tarkkailemaan ja kellottamaan särkyä ja kummasti särkyaalto saapui tarkasti neljän minuutin välein. 

Koitin soittaa miehelle ja pikkusiskoni lähti varmuuden vuoksi ajamaan meille. Pikkusiskon saapuessa säännöllistä (mutta ei kovin kipeää) supistelua oli jatkunut pari tuntia ja päätin soittaa varmuuden vuoksi synnytysvastaanotolle. Sieltä pyydettiin saapumaan näytille, joten sinne lähdettiin. Vastaanotolla katsottiin kohdunsuun tilanne (3cm auki), otettiin vauvojen sykekäyrää (A:lla mahdollinen lasku) ja ultrattiin tarjonnat ja kokoarviot. Minut otettiin suoraan synnytyssaliin, ilmeisesti johtuen A-vauvan mahdollisesta sydänäänten laskusta. Olin jatkuvassa käyräseurannassa (mikä ei ollut hääviä, sillä piti pysytellä paikoillaan, eikä asentoa saanut mitenkään mukavaksi jättimahan kanssa) ja yritin saada levättyä, sillä supistelu ei vielä ollut kovin kipeää. 

 

 

Sunnuntaiaamuna tilanne oli se, että mitään edistystä ei ollut tapahtunut säännöllisestä supistelusta huolimatta. Yhdentoista aikaan puhkaistiin kalvot, jotka eivät todellakaan olleet itsestään puhkeamassa. Häijyä touhua! Puhkaisun jälkeen odoteltiin tunti, mutta edelleenkään ei mitään muutosta. Lääkäri kävi jälleen ultraamassa vauvat. A oli edelleen raivotarjonnassa, mutta B oli päättänyt kääntyä poikkitilaan! Miten se oli edes mahdollista siinä vaiheessa? :D Tämän jälkeen oli tarkoituksena laittaa oksitosiinitippa vauhdittamaan synnytystä, mutta juuri tipan laiton aikaan alkoivat supistukset kovenemaan. Tippa kuitenkin laitettiin, mutta HYVIN pienellä annoksella. Sitten alkoikin supistukset kovenemaan todella nopeasti! Aluksi pärjäsin kipujen kanssa hyvin lämpöpussien avulla, mutta aika pian pyysin saada jotain kivunlievitystä. Ehkä kahden jälkeen lääkäri saapui laittamaan kohdunkaulanpuudutteen ja tilanne olikin siihen mennessä edennyt odotettua nopeammin ja olinkin jo 7cm auki. Puudute ei auttanut YHTÄÄN! Ei siis oikeasti yhtään! Aivan yhtä tyhjänkanssa, paitsi tokihan sen laittaminen teki kipeää!

Seuraavaksi oli tarkoituksena laittaa spinaalipuudutus, mutta anestesialääkäri ei vastannut. Sitten olinkin jo lähes auki ja todella kipeä. Ponnistusvaihe alkoi lähenemään. Ajatuksena oli saada edes jotain kivunlievitystä ponnistusvaiheeseen, jotta jaksaisin kaksi vauvaa synnyttää. Päädyimme pudendaalipuudutteeseen, joka ei (yllätysyllätys!) tehonnut ollenkaan.. Jos oikein kovasti haluaisi hyvää puudutteesta sanoa, niin ehkä kolme seuraavaa supistusta oli hieman helpompia, mutta todennäköisesti sekin olisi enemmän lumevaikutusta..Uskomatonta! 

Sitten olinkin jo kokonaan auki, mutta ponnistustarvetta ei vielä ollut. Sattui vaan niin P*RKELEESTI! Kätilöt yrittivät uudelleen saada anestesialääkäriä kiinni spinaalia varten. Minä könysin valmiiksi kyljelleni, jos vaikka lääkäri saapuisi. Ja samantien kyljelleni päästyäni alkoi ponnistuttamaan! Huusin, että nyt se tulee :D Kätilöt tsekkasivat tilanteen ja totesivat vauvan todellakin tulevan. Puudutusta ei siis ehditty laittamaan. Lääkäri halusi synnytyksen tapahtuvan ”poikkipöydältä”, eli niin, että minun jalat olivat ylhäällä tuilla ja sänky puolitettuna. Siinä alkoikin sitten melkoinen sählääminen sängyn säätämisen kanssa. Poikkipöytäasentoon päästyäni kolmella ponnistuksella syntyi hyvävointinen A-poika klo 15.43. Hän oli syntyessään 3350g 49cm. Ponnistusvaihe tuntui kestävän ikuisuuden, mutta papereissakin lukee kestona 3 minuuttia :) 

A-vauvan synnyttyä täytyi kääntää poikkitilaan muljunnut B-vauva raivotarjontaan. Onneksi se onnistui vatsan päältä ultran avulla, eikä sektioon jouduttu. Supistukset katosivat ensimmäisen vauvan synnyttyä ja niitä sitten odoteltiin ja vauhditettiin lisäämällä oksitosiinia. Supistusten aikana B:n sydänääniin tuli joitain laskuja, eikä vauva alkanut kunnolla laskeutumaan, joten lääkäri päätyi hieman avittamaan vauvaa alemmas imukupilla (AUTS!). Kahden supistuksen aikana syntyi virkeä B-poika klo 16.13. mitoilla 3310g ja 49cm.

Sitten oli vielä istukoiden vuoro sekä imukupin aiheuttaman pienen repeämän tikkaaminen. Onneksi tikkejäkään ei tarvittu kuin kaksi. Molemmat pojat pääsivät suoraan vierihoitoon ja rinnalle :)

Haastavaa synnytyksessä oli jättimahan tuomat rajoitteet liikkumisessa. Sen kanssa oli ihan oikeasti todella vaikea vaihtaa asentoa ja yrittää kestää supistuksia. Oman lisähaasteen toi viikonloppuna alkanut järkyttävä flunssa! (Varsinkin synnytyksen jälkeen oli todella tuskallista niistää, aivastaa ja yskiä! ;)) Olo oli muutenkin flunssan takia kurja ja siihen vielä synnytys päälle..huh!

Synnytyksestä jäi kaikenkaikkiaan hyvä fiilis, vaikka kivut olivatkin välillä hurjat. Kuitenkin synnytys oli helppo ja kunnon kivunlievityksen puuttuminenkin tuntui vain hyvältä asialta. Selvisin kuitenkin!