Kiitos kroppa!

Odotan jo kovasti tulevaa synnytystä! Olen mielissäni kun supistaa ja juilii ja jokapäivä olen varautunut siihen, että lähtö tulee. Haluan jo kovasti päästä eroon jättimahasta. Odotan sitä, että pystyy taas liikkumaan normaalisti. Sitä, että pystyy kumartumaan ja kävelemään. Ettei tarvitse tehdä päivän suunnitelmia sen mukaan mihin fyysisesti pystyy. Odotan sitä, että voin pukeutua omiin vaatteisiin! Tällä hetkellä jokainen pukeutuminen on tuskaa, sillä sopivaa päällepantavaa ei vaan ole. Odotan sitä, että pääsen leikkaamaan varpaankynnet ja sheivaamaan ilman hirveää akrobatiasuoritusta. Ja että sukat saa vaan vedettyä jalkaan! Oi kuinka odotankaan synnyttämistä!

Vaikka siis jo kärsimättömänä odotan, että pääsisin synnyttämään, olen silti äärettömän kiitollinen kropalleni, joka on suoriutunut raskaudesta äärettömän hienosti! Olen päässyt todella hyville viikoille (nyt rv 36+2) ilman pelkoa ennenaikaisesta synnytyksestä. Kun ottaa huomioon elämäntilanteen, väsymyksen ja stressin, olisi ollut jopa todennäköistä, että raskaus olisi ollut vaikeampi. Olisin voinut joutua vuodelepoon, olisin voinut joutua pelkäämään ennenaikaista synnytystä, keskosuutta, vauvojen selviämistä. Mutta sen suhteen kaikki on mennyt loistavasti! Kroppani on suoriutunut haastavasta tehtävästä kunniakkaasti! Ja vauvat ovat voineet koko raskausajan hyvin. Pojat ovat kasvaneet yli odotusten, yli normaalikäyrien. 

Kaksosraskauksista lukiessa törmää lähes aina siihen, kuinka kaksosraskauden aikana usein joutuu vuodelepoon, synnytys tapahtuu varhaisilla viikoilla ja vauvat ovat normaalia pienikokoisempia.. Noh, minun kohdallani mikään näistä ei ole pitänyt paikkaansa. 

Toivottavasti synnytyskin menisi yhtä hyvin! (Ja tapahtuisi pian!)

Kiitos kroppa! 

Tämä olisi voinut mennä paaaaaaaaaaljon huonomminkin!