Kontrolloitu

Eilen oli jälleen kontrolliultran aika. Tällä kertaa mukanani oli oma äitini. H:lla oli sopivasti hoitopäivä, joten hänellekään ei tarvinut sen kummemmin hoitajaa hommailla. Kiireinen lähtö tuli silti, sillä en vieläkään tajua sitä, että en pääse enää liikkumaan niin nopeasti kuin ennen.

Vielä ”mahtuu” ratin taakse

Jyväskylässä äitiyspolin sijoittelu on kyllä silkkaa *piip* odottavia äitejä kohtaan. Ulkokautta kiertäessä matka tuntuu todella pitkältä suuren mahan kanssa. Lisäksi keskussairaala sijaitsee mäen päällä. Phuuh!

”Reippahasti käypi askeleet…” Paikka alkaa jo käymään tutuksi!

 

Perinteisesti käynti alkoi kätilön tapaamisella, joka kartoitti perustiedot ja kyseli voinnit. Sen jälkeen oli aika asettua sykekäyrille. 

Ratkeillut jättimaha!

Normaalisti kovasti mylläävä B-vauva oli tällä kertaa yhteistyökykyisempi, mutta A-vauvan sydänääniä sai käyrille vain hetkittäin. Ilmeisestikään kunnollisia käyriä ei A-vauvasta saanut, mutta lääkäri kävi toteamassa, että tarvittaessa niitä voisi kokeilla uudestaan ultran jälkeen. Sitten tietäisi paremmin mihin anturi kannattaisi sijoittaa. 

Ultrassa kaikki näytti hyvältä! Molemmilla oli hyvin lapsivettä ja virtaukset olivat kunnossa. Pojat olivat päät alaspäin (raivotarjonnassa), joten edelleen normaali alatiesynnytys olisi mahdollinen! JEE! Kammoan kovasti ajatustakin sektiosta. 

Vauvojen painoarviot olivat huimat: A: 2,5kg ja B: 2,7kg (RV 34+4). He siis edelleen jatkavat kasvuaan ihan normaaliin tahtiin. Usein kaksosista/kaksosraskauksista puhuttaessa kuulee, kuinka vauvat kasvavat normaalia hitaammin.. Noh, nämä eivät sitä noudata! Poikien kannalta hyvä, että kasvavat, mutta minulle se tietää vaan tukalampaa oloa. Esimerkiksi vau:n sivuilla lapsen painoarvio 35. raskausviikolla on 2,3kg ja siellä sanotaan, että äiti voi tuntea kehonsa painavaksi..

Molemmat vauvat olivat ultrauksen perusteella sen verran hyvävointisen oloisia, että lääkäri ei nähnyt tarvetta kokeilla uudestaan sydänkäyrien ottamista. Kysyin, että onko mitään erityistä huomioonotettavaa, kun synnytys lähenee. Kuulemma oman voinnin mukaan vaan :) Minusta on mukavaa, että tuolla äitiyspolilla ei ole missään vaiheessa lietsottu pelkoa kaksosraskautta kohtaan. Toki riskit on käyty läpi, mutta kaikki turha hössötys on loistanut poissaolollaan. Kun kerran kaikki on mennyt näin hyvin, niin turhahan sitä on alkaa sen enempää höösäämään.

Uskalsimme siis vielä lähteä H:n kanssa mummolaan (tunnin ajomatkan päähän) juhannuksen viettoon. Itse en kyllä enää halunnut/suostunut tuota matkaa ajamaan, joten äitini sai toimia kuljettajanamme.

Olen saunonut ja lillunut paljussa, touhunnut sen minkä pystyy, mutta olo on kyllä tukala. Saa nähdä tuleeko vielä nopea lähtö kotiinpäin!

Tässäpä vielä Herra A (Herra B ei suostunut kuvaan)

Herra A, joka näyttää kyllä jo aivan vauvalta <3