Loppuviikon lätinät

Nooh, ei se torstaikaan sitten ihan sovitusti mennyt. Mies alkoi taas tekemään lähtöä ennen iltahommia. Olin asiasta hieman eri mieltä, sillä jos on sovittu, että mies on siihen asti, että iltahommat on tehtynä, niin minusta sen pitäisi silloin mennä niin! Ei siten, että hieman ennen iltahommien alkua ilmoitetaan muuttuneista suunnitelmista.. Mies vetosi TAAS siihen miten paljon hän meillä on, kuinka hän käyttää kaiken aikansa meihin blaablaablaa.. Olisi kuulema kiva saada joskus omaakin aikaa, menee kuulemma aina niin myöhään kotiin pääsy, pitäisi saada omiakin asioita hoidettua, levätäkin pitäisi.. NIINPÄNIIN! Minä en kuulemma ymmärrä ja olin muutenkin syypää kaikkeen. Hän oli taas todella ilkeä ja asiaton.

Olin taas säästänyt kylpyhommat miehen ja H:n yhteiseksi tekemiseksi, sillä H todella tykkää polskia ja siinä he saisivat helposti oltua ihan kahdestaan. Olisin voinut ottaa H:n aamulla mukaani suihkuun, mutta..Olin siis luottanut taas tämän verran liikaa miehen sanaan. Pitäisi jo oppia! Tulin taas hankaloittaneeksi omaa iltaa..

Kysyin myöhemmin illasta mieheltä mistä tällä kertaa oli oikeasti kyse. ”On niin paljon kaikkea, pitää saada asumisasiat kuntoon..Ei tietenkään sais vaikuttaa, mutta..On niin hankalaa olla meillä..” Hän sanoi, että hänellä meni hermot keskusteluun, jossa sanoin ettei hän ole tarpeeksi H:n kanssa. MITÄ?! Kun mitään sellaista keskustelua ei edes käyty!? Ehkä hän oli selittänyt Uudelle jotain sellaista ja kuvitteli sen sitten oikeasti tapahtuneen? 😀 Jatkossa hän kuulemma tulee AIVAN VARMASTI pitämään kiinni sopimuksista. Nyt vaan tarvitsee saada koti johon voi tuoda H:n. Ja minut. (???)

Perjantaina olikin miehen muuttopäivä. Illasta hän laittoi minulle viestin, jossa hehkutti kuinka on vihdoinkin löytänyt kodin, jossa on hyvä olla. Kuinka nyt on onnellinen ja huojentunut olo. Kuinka nyt on helpompi olla H:n ja minun kanssa (???).

Lauantaina mies tuli sovitusti aamulla. Hän hoiti H:n aamuhommat ja lähti jopa hänen kanssaan käymään miehen äidillä. H ei ollutkaan eron jälkeen tätä mummoaan nähnyt, vaikka hän asuu parin kilometrin päässä. Minäkin sain olla hetken rauhassa kotona. Sain syödä rauhassa aamupalan, parvekkeella auringosta nauttien. Sain käydä rauhassa suihkussa. Laitoin minulle ja H:lle lounaan ja kävimme päiväunille. Juuri ennenkuin H heräsi, mies ilmoitti lähtevänsä hakemaan itselleen sohvaa! Tulisi kyllä sitten takaisin. Noh, minä hoidin välipalat jne. ennenkuin mies palasi. Päivällisaika lähestyi, eikä minua huvittanut alkaa helteessä kokkamaan. Lähdimme porukalla käymään ”isossa kaupassa” ja ”ranskispaikassa” syömässä. Mies malttoi jopa hoitaa H:n iltapalan ennen lähtöään. Myöhemmin hän laittoi viestiä ja kehui kuinka oli ollut mukava päivä.

Sunnuntaiksi olimme sopineet treffit miehen uudelle asunnolle. Ajoimme H:n kanssa aamusta katsomaan miehen kotia, josta hän oli niin onnellinen ja ylpeä. Olimme hetken miehen luona, kunnes lähdimme yhdessä käymään kaupungilla. Tarkoituksena oli ostaa H:lle hieman kesävaatteita. Olimme liian aikaisin liikenteessä, sillä jouduimme odottelemaan tunninverran ennenkuin mitkään kaupat aukesivat 🙂 Krapulaisella miehellä ei meinannut hermot kestää yli-innokasta, jokapaikkaan säntäilevää taaperoa, mutta kierroksesta kuitenkin selvittiin. Yllätysyllätys, reissun jälkeen mies oli sitä mieltä, että hän voisikin mennä suoraan kotiinsa. Sovittuna oli, että hän on noin kuuteen. Mies suostui olemaan neljään.

Vaikka mies viikonloppuna olikin suhteellisen paljon maisemissa, ei hänestä juurikaan apua H:n kanssa ollut. Avut olivat lähinnä yksittäisiä asioita, eikä kokonaisvaltaisesta vastuunotosta ollut vieläkään tietoakaan. Enemmän mies edelleen minun kanssa haluaa jutella, kuin leikkiä ja touhuta H:n kanssa. Kaikki ruokailut, pukemiset, vessakäynnit, nukuttamiset jne. ovat minun vastuullani vaikka mies olisikin paikalla. Eihän tämä mitään uutta ole, mutta itse odotan mielenkiinnolla tuleeko tähän jossain vaiheessa muutosta.