Mies ja perheenlisäys
Huh ja huokaus! Kauhea mieliteko kirjoittamiseen on ollut, mutta aika ja jaksaminen ei ole riittänyt. Nyt olisi jo niiiiiin paljon kerrottavaa, että oli ihan vaikeaa valita mistä aloittaa. Päädyin kuitenkin aiheeseen: MIES!
Ennen sunnuntaista synnytystä näin miestä torstaina. Silloin hän oli edelleen kovasti tulossa mukaan synnytykseen. Sanoi taas olevansa maisemissa, selvinpäin, auttavansa heti jos jotain tulee. Vie tarvittaessa sairaalaan. Ihan mitä vaan! Mainittakoon jo tässä vaiheessa, että Uusi oli hänen luonaan.
Lauantai-iltana alkoivat säännölliset supistukset. Yritin soittaa miehelle yhdentoista jälkeen illalla kertoakseni tilanteen ja varoittamalla etukäteen, että ainakin kyytiä sairaalaan näytille saattaa tarvita. Äitini olikin jo meillä valmiiksi ja pikkusiskolleni oli jo soitettu, jotta hän lähtisi mukaan synnytykseen. Pikkusiskollakin oli kuitenkin tunnin matka meille, eikä hän päässyt heti lähtemään. Lisäksi kyseessä saattoi olla myös väärä hälytys. Mies ei vastannut puhelimeen. Ei soittanut takaisin. Oli kuitenkin varmasti nähnyt puhelun.
Lähdimme pikkusiskoni kanssa varuilta käymään sairaalassa ja sieltä laitoin miehelle viestin, että saavuimme tsekkaamaan mikä on tilanne. Ei vastausta. Myöhemmin yöllä hän vastasi, että ”O-ou!”.. Kysyi hän missä H on ja kun kysyin häneltä miksei hän vastannut puhelimeen, oli vastauksena, että ”on ollut vähän actionia tässä.” Minut otettiin sairaalaan sisään ja ilmoitin siitäkin miehelle. Ei vastausta. Joskus aamusta/aamupäivästä yritin jälleen soittaa. Ei vastausta. Yritti hän myöhemmin kerran soittaa takaisin, mutta silloin en pystynyt vastaamaan. Seuraavan kerran soitin hänelle, kun avautumisvaihe oli jo pitkällä. Ihme kyllä hän vastasi! Ilmoitin vain hänelle, että minä synnytän nyt! Hän esitti kovin yllättynyttä: ”Ai nyt vai? Oikeesti? Tuunko sinne?” Sanoin, että minä en tiedä mitä hän tekee, mutta minä synnytän nyt 🙂
Pikkusiskoni ilmoitti hänelle vauvojen syntymästä. Hänelle mies laitteli kiitos-viestiä sydämien kera. Minulle ei mitään. Myöhemmin illalla hän laittoi viestiä, kuinka onnellinen ja helpottunut hän on, kun vauvat ovat syntyneet, on ylpeä minusta.
Seuraavana päivänä hän kävi meitä katsomassa sairaalassa. Oli aikalailla sen aikaa, että nappasi vauvoista kuvaa facebookkiin laitettavaksi. Kävimme kahvilla ja hän lähti. Kysyin uudestaan miksei hän ollut vastannut. Sanoi, ettei varmaan sitten uskaltanut.
Kotiutumisen jälkeen hän kävi meillä parina ensimmäisenä päivänä pyörähtämässä. Ihmetteli hetken vauvoja, touhusi hieman H:n kanssa ja lähti takaisin Uuden luo. Kun viimeksi tapasimme (viikko sitten) toivotin hänet tervetulleeksi hoitamaan vauvoja ja valvomaan. Hän vastasi, että voi hän JOSKUS tulla. ”Ehkä ensiviikolla!”
Viimeksi olemme olleet yhteydessä maanantaina, jolloin hän oli kovasti hakemassa H:ta luokseen (ja Uutta tapaamaan!). En suostunut hänen ehdotukseensa ja niin alkoi p*skaviestiä vyörymään. Hänellä on oikeuksia, minä yritän rikkoa kaikkien välit, meidän välit kärsii tästä, lapsen etu unohtuu, aina pitää mennä minun pillini mukaan, blaablaablaa.. Hänen suustaan nuo asiat tuntuivat lähinnä koomiselta, mutta kyllä silti sai itseään tässä hormonimylläkässä hillitä. Hän nillitti, ettei voi tulla meille, koska äitini on täällä. Niin, äitini on täällä, koska mies itse ei hoida velvollisuuksiaan. Jossain välissä kysyin häneltä, että joko Uusi on lähtenyt, vai miten sitä aikaa nyt yht’äkkiä lapselle olisikin. Ei ollut uusi lähtenyt ja kyllähän sitä aikaakin aina on! Ilmoitin hänelle, että täällä tarvitaan apukäsiä 24/7 ja kysyin milloin hän sitten saapuu. Hän ymmärsi asian niin, että hän edelleen olisi vain hakemassa H:n. Kun jälleen torppasin tämän, ei sitä aikaa sitten enää ollutkaan.
Kaksoset ovat vajaa pariviikkoisia ja mies on nähnyt heidät suht pikaisesti kolme kertaa!
Mies on kesälomalla. Taitaa olla tällä hetkellä Uuden luona.
Ja yhteishuoltajuus pitäisi edelleen saada! Ja lapset omalle sukunimelle.
Hieno mies ja vastuullinen isä?
Mutta mulla on maailman ihanimmat lapset <3