Muutoksia..

Palaan vielä hetkeksi viikonlopun tunnelmiin. Pojat ovat olleet totaalisen eri rytmeissä, eikä kummankaan rytmeihin ole kuulunut kunnon unia..phuuh..Olen siis yrittänyt kirjoittaa tätä aika monta kertaa 🙂

Lauantaina mies ilmoitti saaneensa töitä Etelä-Suomesta. Vuodenvaihteesta alkaen hän tulisi olemaan viikot Uuden luona ja mahdollisesti viikonloppuja sitten täällä meillä päin. Ajan kysymyshän se vain olikin, että milloin mies sinne lähtee. Silti olen hieman..hmm..pettynyt, ehkä? Olisin edelleen halunnut uskoa, että omat lapset olisivat olleet etusijalla. Tyhmää, tiedän! Jos mies tulee jatkossa näkemään lapsiaan vaikka joka toinen viikonloppu, niin eipä siinä paljon suhdetta muodosteta, ei edes ylläpidetä sitä pientä jo olevaa. Eiväthän pojatkaan edes muista isäänsä tuollaisen eron jälkeen..

Sunnuntaina kyselin mieheltä, että joko he ovat uuden kanssa tehneet hienoja ”uusperhesuunnitelmia”, joista minun olisi hyvä tietää. Olivat kuulemma jo miettineet yhteisiä viikonloppuja jne. Epäilemättä! Muistutin miestä siitä, että siinä vaiheessa kun lapsia aletaan sotkemaan moisiin kuvioihin, niin ensin aikuiset tapaavat keskenään. Hän aloitti taas tutun nillittämisen siitä, kuinka minä olen niin helvetin tyhmä ja periaatteellinen. Ei se mitään periaatteellisuutta ole, vaan mielestäni aivan normaali AIKUISTEN ihmisten toimintatapa. Lisäksi mies alkoi syyttämään minua HEIDÄN elämänsä vaikeuttamisesta! Tässä vaiheessa minulla meni kuppi nurin. Koko mahatauti-episodin, kaamean väsymyksen ja muiden hänen edesottamusten takia tuntui NIIIIIN kohtuuttomalta tuo syytös, jolla ei ole MITÄÄN todellisuuspohjaa. Mies alkoi tuttuun tapaansa tekemään lähtöä ja tässä vaiheessa latelin hänelle aika liudan ”asiatonta” tekstiä: ”Lähde vaan karkuun, niinkuin aina ennenkin, lähde vaan esittämäään kulissiperherooliasi muualle, täällä on sinun isyytesi jo nähty..” Tämän jälkeen painuin kyllä sitten itse parvekkeelle rauhottumaan.. Jonka jälkeen keräilin itseäni kasaan keittiön lattialta. Mies tuli kyllä kovasti lohduttelemaan ja pahoittelemaan, mutta eipä se paljoa auttanut.. Raja tuli vastaan ja sain ihan tosissani tehdä töitä itseni kanssa, että sain itseni kasattua. Onneksi hetki lasten kanssa teki tehtävänsä <3

Miehen lähtö tulee vaikuttamaan myös meidän arkeemme. Nythän mies on ollut auttamassa iltahommissa kahtena iltana viikossa ja lisäksi käyttänyt H:n muskarissa. Perhetyön tunnit on mitoitettu niin, että ne riittävät 3krt/vk. Jos jatkossakin apuja saa vain kolmena iltana, niin aika rankaksi voi käydä.. Aikamoista puljaamista tulee olemaan myös H:n muskariharrastuksen säilyttäminen. Muskarissa H on nyt kolmatta vuotta ja se on hänelle tärkeä. Haluaisin todella säilyttää sen. Se on hänen oma juttunsa.

Päätös lähteä tässä vaiheessa 300km päähän kertoo jälleen paljon hänen tärkeysjärjestyksestään ja ajatusmaailmastaan. Noin helppoa on laittaa uusi perhe edelle. Noin helppoa on jättää (taas!) omat lapsensa. Noin paljon kiinnostaa kuinka täällä pärjätään. 

P.s. Maanantaina mies sai oikeasti sen mahataudin! Taisipa jäädä valheestaan kiinni..! Ja silloinkin hän lähti kesken iltahommien, kun oli niin hirvee olo, eikä mikään pysynyt sisällä.. Niinpäniin..!