Outo mies

Edellisen ajankäyttö-postauksen jälkeen olemme saaneet sovittua ainakin ensikuulle H:n tapaamisia. Maanantai- ja torstai-illat mies varasi tyttärelleen. Muita päiviä ja viikonloppuja katsotaan sitten tarpeen ja menojen mukaan. Mutta onpahan nyt edes jotain sovittuna! Mies oli muutenkin tällä kertaa oudon myöntyväinen kaikkeen. Saimme siis myös raha-asioita sovittu, mm. yhteisen asunnon asumismenojen jakamisen. Mies myös lupasi maksaa puolet tuplarattaista! Yllätävän hyvin sujui siis. (Toivoen, että sopimukset pitävät.)

Vielä oudompaa oli, että tämän jälkeen mies laittoi minulle viestiä; ”Olipa mukava saada asioita eteenpäin, jäi hyvä fiilis :)”. Mieshän ei ole koko erossaolon aikana tainnut kertaakaan laittaa minulle oma-aloitteisesti mitään..

Eikä nämä viimeaikaiset outoudet tähän loppuneet.. Kysyin tässä joku ilta mieheltä viestillä, että miten/millaisena hän nykyään minut näkee. Vastaus oli hämmentävä: ”Arvostan sua tosi paljon ihmisenä ja olet edelleen todella rakas.” MITÄ?! Kun kaikki toiminta on kielinyt jostain aivan päinvastaisesta.. Ja kun kysyin, onko hänellä kertaakaan ollut ikävä meitä, siis minua ja häntä, hän vastasi jälleen myöntävästi..

Seuraavana päivänä laitoin synkkyyden hetkellä miehelle viestin, jossa kerroin välillä unohtavani, ettei hän tule enää kotiin. Kuinka odottaa sitä, että hän tulisi ja pääsisi jakamaan asioita, ajatuksia ja tunteita hänen kanssaan..kunnes tajuaa että näin ei enää ole. Vastaus yllätti jälleen, sillä hän kertoi, että hänellä on ollut välillä samanlaisia fiiliksiä. 

Eilen puhuin miehen kanssa puhelimessa. Hän ei tainnut olla ihan selvinpäin koska hänen suustaan kuului seuraavaa: ”..Olet kuitenkin edelleen todella tärkeä, tärkein ihminen, heti lasten jälkeen..” ja ”kyllä muakin surettaa ihan helvetisti, että tää meni näin..” MITÄ?!

Todella outoa ja hämmentävää.. Mikähän mahtaa olla totuus?