Mies saapui eilen illasta tuoden leffamässyt mukanaan. Minullekin hän oli ostanut alkoholittoman siiderin! Hän tilasi ja tarjosi pizzat! H:lla oli kylpyilta, mutta siihen hän ei kuitenkaan osallistunut, vaikka apu olisi ollut ihan tarpeen. Mies makasi sohvalla ja katsoi telkkaria, kun minä hoidin iltahommat. Onneksi H nukahti helposti! 

Leffa jäi kuitenkin katsomatta ja mässyt syömättä pizzaähkyn takia. Vietimme kuitenkin iltaa jutellen niitä näitä ja sohvalla öhmöttäen. Keskustelimme kaksosten mahdollisista nimistä. Kysyin myös mieheltä mitä hän olisi mieltä siitä, että kaikille lapsille tulisi minun sukunimeni. Minusta tuntuu jotenkin hölmöltä, että kaksosille tulisi isän sukunimi. Olisi jotenkin loogista, että kaksoset saisivat minun sukunimeni, mutta se tarkoittaisi myös H:n sukunimen vaihtamista. Olisi jotenkin selkeämpääkin, että meidän perheessämme kaikilla olisi sama nimi. Mies ei ilahtunut ajatuksesta ollenkaan! Hän oli vahvasti sitä mieltä. että kaikilla olisi hänen sukunimensä.. Nooh, tämä sukunimiasia ei ole niiiiiiiin tärkeä/oleellinen, että siitä jaksaisin ruveta tappelemaan, mutta pitänee ottaa asia myöhemmin uudestaankin puheeksi. Keskustelut pysyivät onneksi koko illan ajan asiallisina!

Minulla oli illan ajan jatkuvaa supistelua, mutta kipeeksi supistukset eivät kuitenkaan muuttuneet. Vauvojen liikkeetkin ovat tipahtaneet tuntumaan paljon aikaisempaa alempana! Vähän siis jo alkoi jännittämään, että tuleeko vielä lähtö synnyttämään.. 

Aamulla H:n herätessä lähetin hänet isiä herättämään ja sainkin vielä itse jatkaa uniani. Aika pian heräämiseni jälkeen mies sitten kävikin nukkumaan. Minä yritin sitten H tehokkaana apulaisena (levittäjänä ja tuholaisena) saada kotihommia tehtyä ja (eilisen supistelun ”säikäyttämänä”) sairaalakassia pakattua. H yritti välillä käydä miestä herättämässä, mutta turhaan. Minä en edes viitsinyt.. Pari tuntia nukuttuaan mies vihdoin nousi sohvalta ja ihmetteli miksei kukaan ollut herättänyt..Hän ehdotti, että tulisi seuraavaksikin yöksi meille. Voitaisiin sitten illalla syödä mässyt ja katsoa se elokuvakin. Sitten hän lähti kotiinsa. Me laitoimme H:n kanssa ruuan ja lähdimme käymään kaverini syntymäpäivillä. 

Mies saapui sitten taas alkuillasta, kun olimme H:n kanssa kotiutuneet. Ei hän kerennyt kauaa olemaan, kun hän sitten ilmoitti, että voisi lähteä! Uuden luo! Oharit! Shokkiylläri! Juuri kun oli sovittu, että mies olisi sunnuntaina H:n kanssa, kun maanantaina hän ei pääsisi, kun on hakemassa Uutta. Silloin hän vakuutti, että ei missään tapauksessa tule mitään ohareita..Jepjep!

Yht’äkkiä hän olikin TAAS sitä mieltä, että meillä olo on niin vaikeaa. Meidän kanssa on vaikea olla. Hänellä on paha olla. Vanhassa kodissa oleminen on hankalaa. Sanoin miehelle, että sen kun lähtee vaan kotiinsa ja huomenna voi sitten vaikka viettää aikaa H:n kanssa jossain muualla kuin meillä. Tarjouduin itsekin lähtemään käymään jossain, jotta voi olla H:n kanssa kahden. Ei käynyt. Ei kuulemma ole kyse siitä. Hän kyllä haluaa viettää aikaa H:n kanssa. Ja MINUN kanssa. Meillä olo vaan tuntuu vaikealta. Yritin turhaan saada vastausta siihen, mistä nyt taas ihan OIKEASTI on kyse. Ajoitus ohareille on sinänsä mielenkiintoinen, kun mies kuitenkin eilen seurasi jännitystäni supistusten kanssa.. Ja edelleen hän on ollut sitä mieltä, että haluaa mukaan synnytykseen! Mutta miehen maailmassa ensimmäisenä tulee mies itse.. Siitähän tässäkin varmaan on kyse. Hän toimii sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä hyvältä/pahalta tuntuu.. Tai mistäs sitä tietää, vaikka Uusikin hämmentäisi soppaa entisestään..Sanoin kyllä miehelle ihan suoraan mitä mieltä näistä ohareista olen! Sinne hän kuitenkin sitten lähti. Tulee kuulemma keskiviikkoaamusta meille ja voidaan vaikka sitten käydä yhdessä vaunut ostamassa.. Ja ilmanmuuta pitää ilmoittaa heti, jos synnytys käynnistyy. Hän lähtee sitten heti tännepäin 😀 

Tottakai oharit ja kaikki turha säätäminen v*tuttaa, mutta onneksi nykyään jo vähän naurattaakin!

Tuntuu olevan miesparka aika sekaisin itsensä kanssa..