Miehen uusi suhde

Kuten varmaan on jo käynytkin selväksi, mies aloitti uuden suhteen jo ennenkuin meidän ero oli selvä. Olen monta kertaa yrittänyt miettiä asiaa myös uuden naisen näkökulmasta; miten KUKAAN voi aloittaa suhdetta suhteessa olevan perheellisen miehen kanssa, jolle on vielä uusia lapsia tulossa?! En vaan pysty ymmärtämään. Vielä kun on tiedossa sekin, että uusi nainen on itsekin äiti. Tuntuu jotenkin uskomattomalta.. Ja siltä, että myös uudessa suhteessa on paljon valhetta. (Myöhemmin kävi kyllä ilmi, että mies oli jotenkin mystisesti jättänyt kertomatta tulevista kaksosista..Siitä heräsi kysymys miten mies on onnistunut puhumaan itsensä kuiville tästä ”pikku-unohduksesta”..kenties lisää valheita?) Miehen edesottamukset tietäen ja tuntien en jaksa tähän yhteyteen päivitellä miehen roolia asiaan. Se lienee kaikille selvä 🙂

Julkista tietoa uudesta suhteesta tuli minun ja miehen vuosipäivänä. Kiusa se on pienikin kiusa!

Uusi suhde menee tällä hetkellä kaiken edelle. Vaikka meillä oli elämä romuna ja arki kaaosta, mies lähti ennemmin 300 km päähän uuden rakkauden luo, kuin olisi auttanut meitä selviämään. Kun mies tulee käymään meillä kylässä, hän näpyttää lähinnä viestejä Uuden kanssa. Ei hän ole juurikaan läsnä tyttärelleen. 

Pääsiäisen aikana pyysin miestä olemaan tyttärensä kanssa joko torstai-illan tai perjantaiaamun. Kumpikaan ei käynyt, sillä Uusi oli tulossa hänen luokseen koko pääsiäiseksi. Ei siis edes muutamia tunteja riittänyt omalle tyttärelleen. Surullista. 

Olen miettinyt PALJON sitä, miten paljon valheita mies on Uudelle kertonut. En jotenkaan näe mitenkään mahdollisena sitä, että suhde olisi voinut alkaa rehelliseltä pohjalta. Vaikka usko ihmisyyteen onkin ollut koetuksella, tahdon silti uskoa että olisi mahdotonta aloittaa suhdetta näistä lähtökohdista, mikäli totuus asioiden kulusta olisi kaikille selvä. Ja vaikka kuinka yritän ajatella, että se ei ole minun asiani eikä minun murheeni, niin.. silti koen jonkinlaista vastuuta asiasta! Typerää ja kuluttavaa! 

 

Suhteet Oma elämä

Ultrauutisia

Maaliskuun puolivälin aikoihin oli rakenneultran aika. Mies oli luvannut tulla mukaan, mutta kun sen aika koitti, hän ilmoitti ettei pysty, kykene eikä halua tulla mukaan. Myöskin siis tulevat lapset olivat menettäneet merkityksensä. Se sattui. Paljon. (Myöhemmin hän on perunut silloisia sanojaan, mutta en tiedä vieläkään miten hän oikeasti ajattelee. Tuolloin hän sanoi sellaisia asioita, joita en edes halua tähän kirjoittaa.)

 

Onneksi sain ystävän mukaan ultraan. Itkien lähdin ultraan, jonka olisi pitänyt olla iloinen ja onnellinen tapahtuma. Nyt se kuitenkin tuntui vain konkretisoivan sitä, minkä joudun yksin kantamaan. 

 

Onneksi pienillä ihmisenaluilla oli kuitenkin kaikki hyvin! Selvisi, että tulossa olisi kaksi poikaa. Minusta tulisi siis yhden ihanan tytön ja kahden pienen pojan äiti.

Samalla sain ajan myös seuraavaan kontrollikäyntiin kuukauden päähän. Ilmoitin ajan myös miehelle, joka sanoi tulevansa. Aika oli viimeviikolla ja uskokaa tai älkää, mutta menin jälleen ystävän kanssa. Mies ei taaskaan tullut paikalle.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe