Periaatteita ja aikaa yhdessä

Tämän viikon piti olla se, jolloin tiistai-ilta olisi ollut ainoa miehelle sopiva ajankohta H:n tapaamiseen. Saimme kuitenkin sovittua, että mies tulisi maanantaina työpäivän jälkeen, kun minullakin oli sovittua menoa. Mies jäikin maanantaina sairaslomalle ja tulikin sitten jo aikaisemmin ja oli alkuiltaan meillä. 

Sairaslomasta johtuen mies ajattelikin lähteä Uuden luo jo sovittua aikaisemmin. Tämä tarkoitti sitä, että hän ei pääsisikään sovitusti tiistai-illaksi, kun lähtö olisi silloin. Hän kyllä tarjoutui tulemaan jo aamulla ja voisi olla alkuiltaan. Ajallisestihan tämä kyllä kuulostaa hyvältä, mutta… Kun palataan ajassa hieman taaksepäin: ehdotin miehelle päiviä vapun ympäriltä, mutta silloin hänen oli TÄYSIN MAHDOTONTA tehdä muutoksia suunnitelmiinsa, koska päivät oli ”lyöty lukkoon” ja ”hän ei voi tilanteelle MITÄÄN”. Nyt siis yht’äkkiä muutosten tekeminen olikin mahdollista, kun kyse oli Uuden luo menemisestä.

Olimme jo suunnitelleet H:n kanssa reissun kaupungille tiistaiaamupäiväksi, joten senkään puolesta uusi suunnitelma ei ollut kovin hyvä. Minusta meidän ei pitäisi joutua laittamaan omia suunnitelmiamme uusiksi sen takia, että mies saa enemmän aikaa Uuden kanssa.

Yllättäen mies halusikin lähteä kaupungille mukaan?! Kun kysyin häneltä miksi hän halusi sinne lähteä, oli vastauksena: ”No, minusta olisi kivaa lähteä kimpassa.” TÄH? Eli hän kuitenkin haluaa viettää aikaa meidän kanssa ”perheenä”? Hämmentävää. Noh, mies saapui aamulla ja lähdimme yhdessä kaupungille. Ja yhdessä oleminen oli taas yllättävänkin luontevaa, jopa mukavaa ja hauskaakin. Kiersimme kauppoja ja minä tein tarpeellisia hankintoja H:lle. Kävimme syömässä ja koeajamassa H:lle polkupyörää. Kaikki oli taas liiankin ”normaalia”, eikä varmasti kukaan ulkopuolinen olisi tajunnut, että emme enää ole oikeasti perhe.

Tämmöisellä saan pääni varmasti vielä enemmän sekaisin!