Purnausta!

Nyt on taas aivan pakko päästää hieman höyryjä pihalle..Voi ärsytys sentään! 

Kun ärsyttää..!

Tänään oli taas tapaamissopimuksen mukainen miehen päivä H:n kanssa. On sovittu, että mies saapuu meille kahdeksalta, hoitaa H:n aamupalan ja H lähtee hänen luokseen päiväksi. Jostain ihmeellisestä syystä luotto miestä kohtaan ei ole kovinkaan korkealla, joten H:lle en uskalla näistä koskaan etukäteen mainita. Tämäkin aamu todisti, että hyvä niin!

Klo 9.15 laitoin miehelle viestillä kysymysmerkin.

N. klo 10 hän vastasi juuri heränneensä (Uuden luota, 300km päästä), joten saapuminen menisi iltapäivään.

Klo 13 jälkeen hän ilmoitti olevansa noin tunnin matkan päässä ja kävisi vielä hakemassa jonkun sängyn.

Klo 14.20 hän saapui.

Siis mitä *piiiiiiiip*? Oikeesti!?

Onko ihan sama tulla 8.00 tai 14.20? Onko aikuisen ihmisen niin vaikeaa saada hoidettua asiansa niin, että pääsee sovittuun paikkaan sovittuna aikana? Meneekö joku *piip* sänkykin jo lasten edelle? 

Kun itselle on niin itsestäänselvää, että omat tulee AINA ensin, niin tuntuu vaan aivan käsittämättömältä, miten toiselle se voi olla niin vierasta ja hankalaa. Minusta olisi mukavaa suoda H:lle se odottamisen ilo, että isä tulee. Nyt täytyy kuitenkin olla vaan hiljaa ja katsoa tuleeko kukaan. Ja kun mies saapuu, täytyy vaan hymistellä, eikä voi edes sanoa hänelle mitään lapsen kuullen. 

Tänään olisin halunnut sanoa hänelle, että ei tarvitse tulla sitten ollenkaan. Toki apu olisi ollut tarpeen, varsinkin näin viikonloppuna, kun muutenkin olemme olleet keskenämme ilman apuvoimia. Mutta ei se niin välttämätöntä olisi ollut. Kyllähän me olemme täällä ennenkin selvinneet. En kuitenkaan uskaltanut miehen tuloa estää, sillä se olisi kuitenkin kääntynyt minua vastaan; ”ei anna tavata lapsia”. Miksi minun täytyy aina vaan joustaa ja joustaa?!

Ja miten hemmetissä sille Uudelle voi nuo miehen oharit olla kerta toisensa jälkeen ihan ok? Onko se oikeesti niin pirun itsekäs, että tuntuu vain hyvältä, että he tulevat ensin? Eikö hänelläkään ole mitään ymmärrystä siitä, että täällä minä hoidan yksinäni hänen puoliskonsa lapset? Eikö hänellä (yh)äitinä ole käsitystä siitä, miten lapset tarvitsisivat isäänsä ja minä apua yhteisten lasten hoitamisessa? Minä en katselisi tuollaista ukkoa hetkeäkään! Ja ei, tietenkään miehen valinnat eivät ole Uuden vastuulla, mutta kyllä luulisi hänenkin mielipiteensä painavan..

Miehen saapuessa kaikki lapset olivat nukkumassa, joten pystyin kysymään häneltä, että menikö tämä nyt taas ihan oikein? Hän veti jo tästä herneet nenään. Ei kuulemma mennyt ja hän voisi kyllä sitten lähteäkin samointein. Taisin yllättää hänet, kun sanoin sen olevan ihan ok, senkun lähtee vain ja mieluiten sitten ennenkuin H herää. Ei hän sitten lähtenyt. Kysyin eikö hänellä ole mitään sanottavaa asiaan. Ei ollut, nyt vaan kävi näin :D Hän sanoi yrittävänsä kyllä tehdä oikein, mutta aina menee pieleen. Noh, niin tuntuu menevän. Eikä hän selkeästikään pysty ottamaan vastuuta teoistaan/valinnoistaan, vaan yrittää selitellä niitä niin, että asioita vaan jotenkin tapahtuu hänestä riippumattomista syistä.

Tällä viikolla vietimme kahden lapsen nimipäiviä, mutta mies ei osallistunut kumpiinkaan. Oli ennemmin Uuden luona. H:n huoltajuutta hän ei ole edelleenkään halukas antamaan minulle, sillä ”se (huoltajuus) on hänelle isänä todella tärkeä asia”. ?!? Kuitenkaan ei ole halukas osallistumaan H:n arkeen, eikä ottamaan vastuuta..

Sitten ärsyttää vielä ex-anoppikin, joka nyt kuulemma voisi jatkossa käyttää H:n muskarissa, mutta pojat eivät kuitenkaan kiinnosta. Hän lähetti nimipäiväkortinkin H:lle, mutta ei huomioinut millään tapaa toisen pojan nimipäivää. (H:lle laittanut jo ihan vauvasta lähtien kortteja ja onnitteluja, vaikka ei vauva vielä niistä ymmärräkään.. Siksi tuohtumus tästä asiasta!) Voiko ihan oikeasti tehdä noin, että on mummo vaan yhdelle sisarusparvesta? Minun mielestäni ei! Nyt täällä pohdinkin, että voinko ilmoittaa tälle ”mummolle”, että se on joko kaikki tai ei kukaan. Että ei voi valikoida. Vielähän pojat eivät tätä ymmärrä, mutta he kasvavat kokoajan. Miten he tuollaisen kokevat? Miksi heidän mummonsa haluaa olla vain isosiskon mummo? Mikä heissä on vikana? H on myös todella fiksu tyttö, joten varmasti hänkin moista alkaisi ihmettelemään.  

Miehen ollessa iltaisin täällä, ehdotan aina H:lle, että hän voisi käydä isin kanssa nukkumaan. Pari kertaa H on suostunut siihen, että isi lukee sadun, mutta sitten tulee äiti. Tänään H oli sitä mieltä, että voisi käydä isin kanssa nukkumaan. Iltasadun jälkeen kuitenkin mieli muuttui ja H halusi sittenkin minut paikalle, H kertoi, että uni ei oikein tule isin kanssa, koska isi haluaa vaan lähteä kotiin. Hyvin se lapsi vaistoaa!

Nyt on taas tämänhetkiset ärsytykset päästetty pihalle..phuuh! Kiitos ja anteeksi! :)

p.s. joku morkkis taisi miehellä kuitenkin olla, koska sillävälin kun minä olin poikien kanssa kaupassa, oli keittiö siivottu :D