Taas on yhdestä päivästä selvitty..

..ja kaikki lapset hetkellisesti unessa. Viikolla meillä käy kunnan perhetyöntekijä 3 kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan. Sen lisäksi lastensuojelun kautta sain perhetyötä avuksi myös iltoihin (3 iltaa viikossa), jotka ovat yksin ollessa todella haastavia. Näiden lisäksi Mies on apuna kahtena iltana. Viikonloppuihin avut eivät kuitenkaan ulotu, joten tämäkin viikonloppu mennään omin voimin. Ja sen kyllä tälläkin hetkellä omasta olosta huomaa! 

Jalat painavat jo niin, ettei yhtään askelta jaksaisi ottaa. Kädet ovat spagettia, kun kokopäivän on vauvoja kanniskellut. Ja pää alkaa olemaan niin jumissa, että ei todellakaan pitäisi kirjoittaa mitään 🙂 Raskasta on niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pojat eivät kuitenkaan ole niin helppoja, että heidät voisi vaan laittaa sänkyyn ja sinne itsestään nukahtaisivat. Tällä hetkellä nukuttamisessa toimii vaunujen kantokassit, joita sitten heijataan..ja heijataan uudelleen..ja kanniskellaan mukana..ja heijataan vähän lisää. Käsissä alkaa olemaan jo ihan kohtuulliset kovettumat tästä syystä. Toki käytössä on myös liina ja manduca, mutta eivät nekään kahden kanssa aina kauhean käytännöllisiä ole.

Iltaisin lasten nukkuessa olen yleensä jo niiiin poikki ja väsynyt, etten kykene enää juuri mihinkään. Jumahdan sohvalle, jossa mukamas katson telkkaria, vaikka en välttämättä edes katso tv:n suuntaankaan.. Iltapalan syöminenkin vaatii välillä ponnisteluja ja lisäksi yleensä aina on pyykit koneessa ripustamista odottamassa.. Niin myös tänään! 

Iltapalaksi söin palan kakkua ja kourallisen sipsejä (samalla kun imetin), pyykit ovat kuivumassa ja minä olen raahautunut sänkyyn asti. Näihin aikoihin H yleensä herää ja kömpii viereen ja siitä se yövuoro sitten alkaa. 

Hyvää ja rauhallista yötä! 🙂