Torstain turhuudet

Aamu alkoi väsyneesti. H nukkui selkeästi paremmin avaavan lääkkeen ansiosta, mutta minä kiepuin vatsaoireissani unta metsästäen. Yritin lisätä rautalisän määrää ja otin kahtena päivänä peräkkäin..Virhe! Ei vaan vatsa kestä; velloo, kuvottaa, vääntää..

Pääsimme kuitenkin aamusta nauttimaan ulkoilmastakin ja samalla lähti eteenpäin H:n päivähoitoasiatkin. Laitoin meitä vastapäätä sijaitsevaan ryhmikseen hakemuksen vetämään jo noin kuukausi sitten. Ajatuksena oli, että varsinainen hoidontarve alkaa elokuussa, kun ryhmis aukeaa kesäloman jälkeen. Sitä ennen oli kuitenkin tarkoituksena saada ”harjoittelupäiviä” jo keväälle/kesälle. Paikasta ei kuitenkaan ollut kuulunut mitään, kunnes tänään otin asian puheeksi ryhmiksen väen kanssa. Ei mennyt pitkään, kun puhelin soi ja päivähoitotoimistosta soitettiin. H voisi aloittaa hoidossa vaikka heti. Kesäkuussa olisi siis H:lla 10 osapäiväistä hoitopäivää. HUI! Ennen en olisi ajatellutkaan laittaa lasta päivähoitoon, kun kerran itse olen kotona, mutta nyt tilanne on niiiiiiin toinen. Tämän ratkaisun pitäisi auttaa meitä molempia; H saa kaipaamaansa aktiviteettia, jota minä en enää pysty kunnolla tarjoamaan ja nyt hoidon aloitus ei ajoitu/yhdisty vauvojen syntymään. Lisäksi minä saan tarvitsemaani lepoa ja helpotusta arkeen. Nyt vain pelottaa ja jännittää miten H suhtautuu ja sopeutuu hoitopäiviin. Hoitotädit ja muut lapset ovat tavallaan jo tuttuja, sillä ulkoilemme usein samaan aikaan ryhmiksen väen kanssa. Lisäksi ympäristö on valmiiksi tuttu, kun naapurissa asutaan. 

Oman huolen aiheuttaa myös ruokailut ja päiväunet. H:lla on edelleen PALJON rajoituksia ruokavaliossa refluksin ja allergioiden takia. Melkein helpommalla pääsee luettelemalla sopivat ruoka-aineet. Oikeanlaisen ruuan saaminen ja sen syöminen jännittää. Ja ne päiväunet..kun eihän H ole suostunut nyt eron jälkeen nukkumaan muiden kuin minun kanssani. Ehkä muiden lasten näyttämä esimerkki auttaa molemmissa 🙂

Kävin tänään myös neuvolalääkärillä, joka tarkisti kohdunsuun tilanteen. Kaikki oli niinkuin pitääkin! Ei merkkiäkään mistään mistä pitäisi huolestua…Huojentavaa, sillä en minä paljoa enempää pystyisikään lepäilemään ja rentoilemaan. Verikokeiden tulokset olivat myös tulleet ja rautavarastot olivat alhaiset. Muut tulokset olivat normaaleja. Nyt pitäisi vaan saada rautalisää menemään, mutta kuten alussa mainitsin niin vatsa ei kestä. Täytyy siis käydä ostamassa kokeiluun jokin muukin valmiste.

Mieskin ilmaantui sovitusti. Tosin, ensitöikseen hän kävi sohvalle päiväunille! Hän nukkui tunnin verran, jonka aikana minä ja H söimme välipalaa parvekkeella auringosta nauttien. Muutenkaan mies ei osoittanut suurta aktiivisuutta minkään asian suhteen. Loppujenlopuksi minä laitoin ruuan uuniin ja karkasin itse hetkeksi naapuriin 🙂 Nyt mies on H:n kanssa asioilla, joten minä saan hetken hengähtää yksin kotona. Mitään oikeita hommia en jaksa tehdä, joten läppäri sylissä istuminen sopii nyt vallan mainiosti. Ainiin..taas mies tullessaan ehdotti, kuinka voisimme viikonloppuna mennä yhdessä kiertämään kirppikselle..Jepjep?