Ultrauutisia

Maaliskuun puolivälin aikoihin oli rakenneultran aika. Mies oli luvannut tulla mukaan, mutta kun sen aika koitti, hän ilmoitti ettei pysty, kykene eikä halua tulla mukaan. Myöskin siis tulevat lapset olivat menettäneet merkityksensä. Se sattui. Paljon. (Myöhemmin hän on perunut silloisia sanojaan, mutta en tiedä vieläkään miten hän oikeasti ajattelee. Tuolloin hän sanoi sellaisia asioita, joita en edes halua tähän kirjoittaa.)

Onneksi sain ystävän mukaan ultraan. Itkien lähdin ultraan, jonka olisi pitänyt olla iloinen ja onnellinen tapahtuma. Nyt se kuitenkin tuntui vain konkretisoivan sitä, minkä joudun yksin kantamaan. 

Onneksi pienillä ihmisenaluilla oli kuitenkin kaikki hyvin! Selvisi, että tulossa olisi kaksi poikaa. Minusta tulisi siis yhden ihanan tytön ja kahden pienen pojan äiti.

Samalla sain ajan myös seuraavaan kontrollikäyntiin kuukauden päähän. Ilmoitin ajan myös miehelle, joka sanoi tulevansa. Aika oli viimeviikolla ja uskokaa tai älkää, mutta menin jälleen ystävän kanssa. Mies ei taaskaan tullut paikalle.