Uuden oppimista sekä vanhoja tuttuja juttuja
Opettelua, opettelua. Opetellaan arkea ylipäätään, elämää yksinhuoltajana, nukkumista, syömistä, liikkellelähtöä, odottamista, pettymysten sietämistä, rajoja… Sitähän tämä elämä on; jatkuvaa oppimista.
Pienet miehet ovat kovasti sitä mieltä, että liikkeelle pitäisi jo päästä. Varsinkin alusta asti luonteeltaan topakampi ja uteliaampi A-herra, eli ”Inti/Intsa/Tintsa/Tintti” osoittaa hyvinkin kuuluvasti, mikäli hommat ei sujukaan toivotulla tavalla. Treenaus on kovaa ja jatkuvaa. Silloinkin, kun ei enää jaksaisi. Ja silloinkin, kun pitäisi nukkua. Taitavasti pieni mies kyllä jo mönkiikin, vaikka eteenpäin ei vielä meinaakaan päästä. Rauhallisempi ja herkempi B-poika eli ”Onto/Ontsa/Tontsa/Tonto” ottaa asiat vähän rennommin. Kyllä hänkin kovasti mönkii ja harjoittelee, mutta komentaminen ei ole niin kovaa. Ehkä hän seurailee ja antaa isoveljen tehdä työn, jotta hän voi sitten vain katsoa mallia 🙂
Lisäruuat aloitimme viiden kuukauden iässä bataatilla. Ontsa innostui syömisestä heti! Maku taisi miellyttää, sillä soseen rippeetkin piti imeskellä sormista. Oikea syömistekniikkakin löytyi heti.
Intsa puolestaan ei ollut ihan niin vakuuttunut tästä uudesta ruokailumuodosta. Hän yrittää välillä edelleen tunkea kielellä ruuan ulos ja syömistekniikkakin on välillä hukassa ja yrittää lipoa, imeskellä ja ryystää sosetta lusikasta. Molemmat pojat tykkäävät ottaa välillä lusikan itselleen mutusteltavaksi. Sotkuista puuhaa, mutta vastahan tässä opetellaan 🙂
Tähän mennessä pojat ovat saaneet bataatin lisäksi riisiä, parsakaalia, kesäkurpitsaa, oliiviöljyä, mangoa ja luumua. Niin, ja maissinaksuja tietenkin! Makumieltymykset pojilla ovat näiden perusteella aivan erilaiset. Toisen suosikki on toisen inhokki. Onneksi lisäruuat eivät tähän mennessä ole aiheuttaneet sen kummempia oireiluja! H:n allergiataustan takia hieman pelotti..
Tällä hetkellä pojat saavat 2-3 kiinteää ateriaa päivässä. Ateriat ajoittuvat lounas- ja päivällisaikaan, jotta ateriarytmiä (tai päivärytmiä ylipäätään) saisi pikkuhiljaa ohjattua samaan rytmiin H:n kanssa. Onhan siinä vähän hulinaa, kun hoitaa samaan aikaan kahden vauvan ja H:n ruokailun. Lounas on noin puolenpäivän aikaan ja päiväunille yritän koko porukan saada kahteen mennessä. Tällöin minulla saattaa hyvällä tuurilla olla jopa parikymmentäminuuttia ”omaa aikaa” lasten nukkuessa yhtäaikaa. Poikien unet ovat tässä vaiheessa usein noin puolituntia, eikä H:kaan nuku tuntia pidempään. Eikä kaikki tietenkään nukahda yhtäaikaa..Usein käy niinkin, että joku jo herää siinä vaiheessa, kun viimeisen saa nukahtamaan.
Mutta meille siis alkaa muodustumaan rytmiäkin!
Joulua olimme viettämässä mummolassa. Olimme reissussa koko jouluviikon, jotta pojatkin ehtivät tottumaan uuteen paikkaan. Miehellekin tämä järjestely sopi, sillä hänkin halusi viettää joulua uuden perheen kanssa. Apukäsiä oli tarjolla ja minäkin sain aamuisin jäädä vielä hetkeksi nukkumaan mummon ottaessa lapset aamuhommiin.
Lopuksi vielä loppuvuoden oharit..
Ennen joulua sovimme, että mies viettäisi sitten jouluviikon jälkeen enemmän aikaa lasten kanssa, Kun uudet työtkin alkavat ja tapaamiset harvenevat. Ja kun perhetyökin oli lomalla, niin mies sitten paikkaisi sitäkin. H pääsisi isin luo kylään, kun hän on sitä usein toivonut. Ennen kotiinpaluutamme huomasin internetin ihmeellisestä maailmasta, että myös Uusi on saapunut miehen luo. Totesin äidillenikin, että tämä enteilee taas huonoa, onhan tämä kuvio jo monesti nähty.. Paluupäivänä (maanantai) miehen piti tulla normaalisti iltahommiin avuksi. Reissustressisten lasten kanssa kun kaikki ei aina menekään ihan totutulla kaavalla. Mies kyllä saapuikin paikalle, Alkoi H:lle lupailemaan vaikka mitä kyläilyjä ilman, että olisimme niistä ensin sopineet keskenämme. Iltahommat kuitenkin jatkuivat eikä ihmeempää riitaakaan saatu aikaiseksi. Olin itse muutenkin aika vaitonainen ja keskityin lasten asioihin. Kesken H:n iltapuuron mies häipyi. Lähti vaan, ihan kun se olisi ollut aivan normaalia häipyä kesken kaiken, sanomatta mitään. Sovittuna kun on, että mies on siihen asti, että lapset ovat unilla (vähintään H!). Myöhemmin mies yritti minullekin väittää, että ihan sovitusti meni :D Lähti kuulemma sen takia, että minä olin hänelle napissut joka asiasta (vaikka sovitusti oli koko illan ollutkin?!). Ei hän sitten tullut tiistainakaan, eikä sopimusten mukaisena keskiviikkonakaan. Minulla meni taas ”kuppi nurin” tuohon p*skaan. Kaikki hommat vaan kasaantui, harmitti, etten saisikaan H:lle minkäänlaista uudenvuidenjuhlintaa ja pojatkin olivat vaativalla tuulella.. Soitin itkupuhelun äidilleni, joka saapui avuksi, pakkasimme kamppeemme ja lähdimme takaisin mummolaan uutta vuotta vastaanottamaan.
Miehestä kuului seuraavan kerran perjantaina sen verran, että kysyi tuleeko hän silloin. Vastasin, että ei sovi. Lauantaina saavuimme kotiin, sillä sunnuntaina oli taas miehen tapaamispäivä. Lauantaina hän vielä sanoi tulevansa, mutta kun sunnuntaiaamu koitti, ei ketään näkynytkään. Laitoin taas tutuksi tulleen kysymysmerkkiviestin miehelle. Kun mitään vastausta ei tullut yhteentoista mennessä, ilmoitin hänelle tulkinneeni tilanteen niin, että hän ei ole tulossa. Teimme siis uudet suunnitelmat päivälle sen mukaan. Hieman viestini jälkeen hän ilmoitti vasta heränneensä. Yhdeltä hän ilmoitti tulevansa neljältä :D Kysyin, että onko hän tosissaan sitä mieltä, että me teemme KOLMANNET suunnitelmat päivälle sen takia, että hänellä meni omien sanojensa mukaan vituiksi. Ei kuulemma taaskaan asialle voinut mitään ja minä taas suostuin joustamaan. Mies siis saapui neljän aikaan kamera mukanaan. Hän hääräsi kameran kanssa, murjotti ja lähti ennen seitsemää. Ei kuulemma nyt lähtenyt, ei ollut sellainen fiilis, paska päivä.. Huhhuh..! Myöhemmin yritin kysellä, että mikä mättää.. Noh, minähän se tietenkin olen joka mättää ja sananvaltaa pitäisi miehen saada enemmän. Hän kuitenkin luottaa minun kykyyni hoitaa lapset, ”siinä nyt ei oo mitään epäselvää”, mutta sananvaltaa ja päätösvaltaa hänen pitäisi saada kaikkeen.
Maanantaina hän tuli sovitusti. Tiistaiaamusta hän lähti uuteen kotiinsa ja seuraavan kerran hänen pitäisi saapua viikon päästä. Ja minä olen suorastaan huojentunut, että ainakin siihen asti voidaan olla ”rauhassa”.
Ei nyt taas mennyt ihan putkeen tämä ”tiiviisti lasten kanssa, ennen muuttoa”-suunnitelma. Miehen piti kertoa koko joulukuun ajan H:lle muutostaan, mutta eipä ole vieläkään mitään sanonut. Yhtenä iltana H:n soittaessa isilleen (jos H alkaa puhumaan isistä, niin usein kysyn josko hän haluaisi soittaa hänelle. Yleensä ei ole halunnut.), mies kertoi olevansa reissussa! Omassa kodissaan? Taitaa siis minun kontolleni jäädä tämänkin asian selvittäminen tytölle..
Jotain hyvääkin perhetyön lomista, H:n joululomasta ryhmiksestä ja miehen ohareista on seurannut. Minun on ollut pakko pyörittää tätä koko hommaa vielä itsenäisemmin ja luottamus omiin kykyihin ja omaan jaksamiseen kasvaa! Mua ei niin vaan nujerreta! ;)
Mutta alkaa tosissaan jaksaminen loppua tuohon suoranaiseen kiusantekoon, jota mies Uuden kanssa tänne syytää oharien ja minun syyttämisen muodossa. Alkaa ihan tosissaan riittämään! Tätä on nyt jatkunut siitä keväästä asti.. Toivon, että tuo miehen muutto toisi sille lopun. Jos ei, niin..en kyllä tiedä miten sen saisi loppumaan..