Hähhähhää, ei täällä mitään kuvia ole edelleenkään. Luotan enemmän kirjaimiin.

Liikehdintää-blogin Pax toivoi treffiraporttia. Ja tässä tulee:

Oli ihan kivaa. Päästiin sänkyyn asti ja sekin oli ihan kivaa.

Juuri näin. Ei mitään tajuntaa räjäyttävää suuntaan eikä toiseen. Se kai näissä jutuissa viime aikoina on ollu ongelmana. Tyypissä ei ole mitään vikaa, mutta kun ei silti oikein tunnu miltään. Välillä oon sitkeänä kokeillut jatkaa tapailua jos se tunne sieltä jossain vaiheessa tulis, mutta eipä ole tullut. Jotenkin kuitenkin kaipaisin sitä hullua ihastumista. On semmosiakin joskus ollu, itseasiassa aika tarkkaan kolme vuotta sitten viimeksi. Se lohduttaa, kun välillä miettii että onko sitä menettänyt kokonaan ihastumiskyvyn vuosien varrella.

Siispä, mitä mieltä oot, pitääkö ihastua heti kunnolla vai tuleeko se tosirakkaus lopulta pidemmällä lämmittelyllä ja vähemmällä huumalla?

P.S. Tuolla Paxin blogissa oli muuten aika mielenkiintoinen haaste kommentointiin liittyen, taidanpa ottaa itsellekin saman. Koska huomaan kans vain lukevani ja ehkä parhaimmillaan tykkääväni ja sit kirjoittavani omaa juttuani. Ehkä se vuorovaikutus ei olis niin pahasta. Edes kokeiluna.

Meillä kävi eilen töissä kopiokoneenkorjaaja. Tyyppi näytti niin Ääniviestimieheltä, että hihittelin itsekseni pitkin päivää. Ja mitäs sitten iltapäivällä kävikään. Ääniviestimies laittoi tekstarin ja kyseli kuulumisia. Yli viikko hiljaiseloa ja sitten ihan vaan kasuaali mitäkuuluu. En oikein tiedä mitä vastaisin.

Ekaksikin otan kyllä jonkunlaisena huumorintajuttomuuden (tai ainakin hyvin erilaisen huumorintajun!) merkkinä sen ettei reagoinut MITENKÄÄN. Toisekseen juuri tällä hetkellä kiinnostelee vähän enemmän tyyppi, jota oon nyt muutaman kerran tapaillu. Ja siis antanut hänelle mm. väärän puhelinnumeron. Mutta myös matkustanut vuokseen Vantaalle. Katsotaan mitä tän illan treffit tuo mukanaan.

Toistaiseksi en siis ole vastannut mitään. Jos seuraavaksi kertoisi jotain tärkeitä pieruasioita?