Mr. London

Löytöpaikka: yökerho Berliinissä

Tutkimusaika: 5 h 57 min

Tutkimustapa: koreografinen sekä fyysinen

Tuloksellisuus: Englannin kielen sanavaraston laajeneminen, wifi = wiffy. Kuulostaa mielestäni villakoiralta. ”Come here, Wiffy!” tai tarvittaessa kääntyy myös pikkutuhmuuteen ”Would you like to share your very strong wiffy..?”

Prosessin arviointi: Päädyttyäni onnellisesti eroon avoliitossani, minulle jäi kissa sekä vuosipäivälahjamme, Berliinin matka. Matka muuttui ruusunlehdillä rakastelusta railakkaaksi reissuksi ystävättäreni kanssa. Matkustelussa tärkeintähän on tutustua uuteen kulttuuriin, maan historiaan ja tärkeimpiin nähtävyyksiin. Kuittasimme nämä kaikki osallistumalla pub crawl-kiertueeseen. Siinä ryömiessä tuli nähtyä useita eri ravintoloita ja huomattua, että osaankin saksaa yläasteaikaisten opiskeluideni ansiosta edelleen, ainakin omasta mielestäni. Itse vaikutuin eniten kadunkulmien fantasiahahmotyyppisistä ilolinnuista. Jumalaiset korot, vartalot suoraan Victoria`s Secret-kuvaston sivuilta ja tyylikkään pornahtavat vaatteet. He olivat kaikessa upeudessaan lähes pelottavia!

Kierroksemme päättyi suurimpaan yökerhoon, jossa olen koskaan ollut. Kolme valtavaa peräkkäistä hallia, eri DJ:t joka tilassa. Tässä vaiheessa ystävättäreni oli jo kadonnut, mutta keksin itselleni nopeasti uutta seuraa ja harrastustoimintaa. Pidin jokaisessa hallissa eri hunksia ja kipittelin heidän väliään hakemassa uutta juotavaa tai tanssiseuraa. Tämä oli hauskaa aikansa, kunnes en enää löytänyt kaikkia lemppareitani uudelleen ja päätin muuttaa peliäni. Halusin kirjaimellisesti arm candyn itselleni eli aloin etsiä baarin suurimpia hauiksia aikani kuluksi. Tämä oli loppumaton kierre, jossa aina uuteen tutustuessani näinkin jo sivusilmällä uuden hauisparin ja jouduin jälleen vaihtamaan. Lopulta löysin kirkkaan voittajan, Lontoon lahjan maailmalle. Hän oli kuuden ystävänsä kanssa klubilla, mutta olin onnistunut valitsemaan porukan parhaan. Taputtelin itseäni päälaelle tyytyväisenä ammattitaidostani ja paijailin hänen jumalaisia käsivarsiaan. Ahtauduimme kaikki samaan taksiin ja siirryimme bilettämään heidän kämpälleen. Tämä ”kämppä” olikin penthouse täysillä musiikkilaitteilla, ammeilla, parvekkeilla ja aivan kaikella mahdollisella. Tein harvinaisen poikkeuksen erohuumassani ja päätin antaa uhanalaista suomalaista kukkaani britilleni. Käsivarsien koko oli suoraan verrattavissa muuhun varustukseen, bingo! Itse suoritus kärsi vodkan vuoksi ja tämä onkin yksi suurimmista syistä, miksi en harrasta yhden illan juttuja baarista. Jotenkin aina kevyesti pettymyksiä. Kävimme nukkumaan, mutta armcandyni voi sen verran huonosti, että siirtyi nukkumaan kylpyhuoneeseen. Söin muiden poikien kanssa aamiaista Berliinin kattojen yllä ja sain kyydin hotellilleni sekä melko kattavan nähtävyysajelun ennen Berliinissä asuneelta kuskilta. Nappasin jälkkäriksi hotellihuoneeseeni minipannukakkuja ja siirappia, joiden seasta heräsin muutamaa tuntia myöhemmin ystävättäreni palatessa omilta seikkailuiltaan romantiikan kehtoomme. Siirappi jätti melko erikoiset jäljet lakanoihimme, joten jätimme kerrossiivooojaa varten lapun sänkyyn, ”It is not what it looks like…”, tämän jälkeen en ole yöpynyt Radisson-hotelleissa..

Loppuarvio: Lontoo kiinnostaa matkakohteena, mutta myös pienempi maalaiskylä olisi kiva kokea kiihkeällä brittiaksentilla. Herätä heinien seasta englantilaisilta käsivarsilta ja pitää alastomat iltapäiväteekutsut. Vaihtaisin kyllä valkoisen teen valkoviiniin. Harmi vain, että eräänä traagisena festarikesänä huomasin olevani melko allerginen heinille. Yhteinen päiväunihetki festaripoikkikseni kanssa heinien keskellä teki minulle pahan ihottuman ja haavaumia viikoiksi paikkoihin, joihin niitä kukaan ei halua. Mutta Englanti saa vahvat suositukset täältä, 9+!