Sex in a new city

Ei, blogi ei ole saavuttanut niin suurta suosiota, että muuttuisi kansainväliseksi, englannin kielisestä otsikosta huolimatta..

Olen muuttanut vuoden vaihteessa uuteen kaupunkiin ja en malta nukkuakkaan, kun käsillä on niin loistavat metsästysmaat yöelämässä, työelämässä ja tietenkin Tinderissä. Aiempi itäinen pikkuinen kotikaupunkini alkoikin käydä todella pieneksi ja ahtaaksi viriilille sinkkunaiselle. Huomaan myös, että täällä suuressa cityssä tälläinen tuore muuttaja on haluttua uutta lihaa. Kai nämä puistojen pojat (ei enää voi puhua metsien miehistä kaupunkialueella) luulevat, että olen vielä täällä koskematon vaikka se meni jo ensimmäisellä viikolla…

Ensimmäisen helsinkiläiseni treffasin kolme päivää muutostani. Hän sattui olemaan hyvän ystäväni työkaveri vuosien takaa, joten background check tuli tehtyä ja uskalsin loidata Audin (jes!!!)  kyytiin. Olin suunnitellut, että tässä puhtaasti hyväksikäytän automahdollisuutta huonekalukaupoilla ja samalla kahvittelen ja that’s it. Kaupoilla kierrellessä huomasin, että perustylsän insinöörikatseen sijaan deittini silmissä vilkkui samanlainen pilke kuin omissani. Sellainen maaginen sekoitus flirttiä, irstautta ja huumoria.

Treffit venyivät ja loppujen lopuksi olin mukana heidän oikien illassa viinipäissäni ja käsi kädessä ravaamassa pitkin Mannerheimintietä. Oli vaan niiiin helppoa olla ja ihanaa ja tuijoteltiin toisiamme silmiin niin kauan kunnes hän heitti minut kotiin freessiytymään ennen töitä. Intiimialueeni ei kaivannut suihkua sillä pidin siveästi jalat ristissä, vaikka tottakai tuli testattua, että häneltä löytyy jotain annettavaakin boksereista.

Näimme muutaman kerran ja olisin ehdottomasti halunnut jatkaa näkemistä ja hänkin antoi ymmärtää sen suuntaista. Olen itse rimpuilijatyyppiä. Jos joku alkaa tuntua liian ihanalta niin täytän kalenterini kitaratunneilla, uuden kielen opiskelulla ja tyttöjen illoilla. Huomasin, että lupaava audimieheni oli Rimpuilija. Todella kaverikeskeinen ja kahden aikaa vievän harrastuksen täyteinen elämä sekä työmatkoja vaativa työ, joiden taakse piiloutua. Tunnistin merkit ja rohkaisin itseni yleiseltä whatever-deittiasenteeltani. Kerroin, että on ollut kamalan kivaa ja kivaa olisi jatkossakin kivailla. (Okei muotoilin sen coolimmin ja hioin viestiä noin viiden eri tyttökaverin kanssa tuntitolkulla.) Sain vastaukseksi ”Samaa mieltä.” Ensin olin ihan pilvissä ja loveissani, kunnes huomaan ettei Rimpuilija kirjoita muuta. Siinä myöhemmin tuli jotakin selitystä, että on kiirettä kiirettä ja kiirettä ja annoin jutun valua pois.

Useamman viikon kuluttua saan Rimpuilijan kaverilta, että ”Rimpuilija tais ihan oikeesti tykätä susta vaikkei sitä osannu sanoa, mutta sen vaan näki siitä..” AHA!?!?! Olisi voinut kertoa, ennen kun oltiin kielimoukaroitu noin viisi tuntia tämän kaverin kanssa…

Rimpuilijan kanssa edelleen laitellaan välillä ”mitä kuuluu, vois nähdä”-viestejä, mutta niihin on jäänyt. Jotenkin en kuitenkaan ole tilanteesta masentunut vaan enemmänkin iloinen siitä miten pitkästä aikaa oli kiva hurahtaa täysillä ja fiilistellä. Rimpuilijan jälkeen olen käynyt useat merkityksettömät treffit ja odottelen uuden mahdollisen yksisarvisen vilahdusta..

suhteet oma-elama rakkaus oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *