WORLD OF LOVE – PROJECT BEGINS

Pidän päämääristä, tavoitteista ja konkreettisista tuloksista. Olen saanut kuulla olevani ylisuorittaja ja asettavani muillekin paljon odotuksia. Vuosia sitten käytyäni terapiassa erään kevään ajan psykologini yritti opastaa minua hallitsemaan paremmin tunteitani ja suuntaamaan raivokkaan suorittamiseni harrastukseen tai muuhun itseäni innostavaan pitkäjänteiseen projektiin. Hän kertoi sen auttavan pois henkisesti kuluttavista vanhoista tavoistani ja valmentavan minua kohtaaman entistä paremmin ”elämänpolulleni ripotellut pikkukivet”. Kiva ajatus, mutta melkoista meteoriitin lohkaretta ja loskaa on naamaan satanut useampaan otteeseen eikä pikkukiviä ole ropissut edes ikkunaani öisin tinderprinssien toimesta.

Minulla onkin nyt iloisia uutisia melko turhautuneeksi itsensä tunteneelle psykologilleni. Löysin projektin tunnevammaiselle itsekkäälle suorittajalle! Deittailtuani päättömästi vuosia päätin, että on aika aikuistua ja alkaa arvostamaan sitä valitettavan rajallista aikaa joka meille on tällä planeetalla suotu. Aion syleillä maailmaa ja jakaa rakkauttani lähimmäisilleni sekä kaukaisimmilleni.

Maapallo haltuun mies kerrallaan! Mikä olisikaan parempi tapa tutustua toiseen kultuuriin kuin vielä toistaiseksi tuntemattoman kansalaisuuden omistajalta. Mielellään lihaksikkaalta sellaiselta, puhtaasti biologisista syistä eikä suinkaan pinnallisista. Urheilijoissa (=sixpäkillisissä miehissä) pumppaa tehokkaammin ulkomainen veri kuin sohvaperunoissa. 

Maa todetaan valloitetuksi, kun voin hyvällä omatunnolla sanoa saaneeni jotakin irti koehenkilöstäni. Loputtoman keskustelun, pusun hississä, siemennestettä tai mitä vain siltä väliltä. 

Selfhelp-oppaissakin muistutetaan aina kuinka tärkeää on pitää tavoitteet mielessä konkreettisilla keinoilla. Sen sijaan, että peilissä minua muistuttaisi hampaita pestessäni aamuin illoin posti-it-lappu ”HOROILE!” olen hankinnut maailmankarttataulun, johon voin juhlallisesti merkitä uudet valloitukseni.

Siinä onkin tulevaisuuden mielikuvituspoikaystävällä ihmettelemistä, kun naulaan karttani aviovuoteemme ylle. Ehkä voisimme joka ilta pitää iltasatuhetken, yhteishengen kohottamismielessä voin jopa antaa hänen valita kohdemaan!
Siitä tulee ihanaa <3

Projektilleni olikin kertynyt jo kivasti pesämunaa vuosien varrella, joten aivan tyhjästä ei tarvitse hyväntekeväisyyshanketta aloittaa.