Tänä sunnuntaina en ole töissä, toisin kuin yleensä. Joten rentoilen. Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen levänneenä, mikä sen parempaa? Mitä muuta rentoilupäiväni sisältää?

Ajanviettoa läheisen kanssa. Minulla on ihminen käymässä, joka on valloittanut sohvan ja jonka kanssa saan jakaa arkielämää ja sen ansiosta se arkielämä on astetta parempaa <3. Olen myös onnekas, kun kämpässäni — jota asutan yksin — on useampi huone joten myös oma rauha ja vetäytymismahdollisuudet ovat taattu!

Verkkainen aamulenkki, peruspitkis, tuli aamulla tehtyä — ja nautittua. Onneksi vesisade muuttui rännäksi vasta lenkin loppumetreillä! Yleisesti tykkään sateessa lenkkeilystä, sen sijaan arkiliikkuminen esim. farkut jalassa sateella, se on möh. Huomaan kestävyyskuntoni parantuneen, tai sitten vain lepo ja ravitsemus ovat osuneet kohdalleen — lenkki tuntui tavallista helpommalta. En (yleensä) ole kellon orja vaan hölköttelen menemään aika spontaanisti, niin tänäänkin — 2-2,5 tuntia siinä taisi mennä. 

Alkoholi terästää palautumista, ai eikö muka. No joka tapauksessa korkkasin lenkin jälkeen Lidlistä ostetun Laitilan skumppatölkin, join siitä tosin vain alle kolmasosan, loput ehkä illalla? Huonoine viinapäineni (ja juon ylipäänsä todella harvoin, kerran 1-3 kuukaudessa noin) koen saavani ”vastetta” noinkin pienestä alkoholimäärästä. Läheinenkin sai ylläriaamupalaksi Laitilan skumppatölkin, toisen värisenä, noita on vissiin ainakin vaaleanpunainen ”rosee” ja tummanpunainen ”punaviini”.

Lukemista, lukemista. Sunnuntai-hesari, lisäksi kirjablogien selailua. Messuista johtuen niissä onkin aika paljon asiaa, ja tykkään lukea ihmisten mielipiteitä kirjoista ja kirjallisuudesta. Eniten tulee luettua Reader, why did I marry him -blogia, Kirsin kirjanurkkaa ja Lumiomenaa, mutta muitakin hyviä on paljon! Hesarissa esiteltiin tänään syksyn kirjallisuuspalkinnoista kisaavat esikoiskirjailijat, ja niistä ainakin Maaria Päivisen Lucian silmät vaikutti potentiaalisesti kiinnostavalta.

Spinning-addiktio elää ja voi hyvin. Koukutuin spinuun tuossa alkusyksystä, ekat tunnit tuli viime keväänä. Muuten minua ei pyörän päältä yleensä tapaakaan. Spinningissä koukuttaa ohjaajat, pimeässä salissa pauhaavan musiikin säestämänä polkemisen tuottamat endorfiinit, ja sekin, että minkä tahansa tunnin voi halutessaan vetää millaisena vaan, palauttavana tai sitten kovempana treeninä. I canät help myself — olen nyt jo täpimöissäni illan intervalli-spinningistä, jonka tosin saatan vetää aika kevyesti tai jopa palauttavana, fiiliksistä riippuen! Onhan tässä tällä viikolla tullut jo treenattua, enkä halua rasittaa kehoa liikaa.

Muutakin hyvää on varmaan luvassa, ainakin kun olen päättänyt suhtautua päivään positiivisesti. Päätin jo aamulla, että tästä tulee hyvä päivä. Olisihan se sääli, jos päivä ei olisi hyvä — koska en ole töissä, en saa sunnuntailisiä — vaihtoehtokustannus siis on olemassa! (Vai mikä on oikea sana, opiskellessani kauan sitten taloustiedettä puhuttiin tuosta käsitteestä mutta en muista sen tarkkaa nimitystä).

Koska olen — ainakin toisinaan, ja näköjään juuri tänään — parantumaton fiilistelijä, niin pysähdyin tänäänkin kesken lenkin kahville. Tiedän, että jotkut eivät voisi kuvitellakaan että lenkin aikana rupeaisi kahvittelemaan, mikäs se sellainen liikuntasuoritus on? Itselleni kaikki liikunta ei kuitenkaan ole suorittamista, vaan myös nautiskelua. Alla oleva kuvaa aika hyvin asennettani näihin rentoilulenkkeihin, on se vaan niin ihanaa pysähtyä välillä istuksimaan kalliolle kahveekupin kanssa.