Miten tukea vanhusta kriisin aikana?

Korona on saanut miettimään paljon äitiäni, joka asuu yksin maalla vailla kulkuyhteyksiä. Pieni kylä on hiljentynyt jo vuosia sitten ja yksinäisyys on toisinaan käsin kosketeltavissa. Vieressä asuva lapsiperhe kyläilee kesäisin, mutta elämä maalla on muutoin kuin ikuinen karanteeni, jossa sosiaalista kanssakäymistä ei juurikaan ole. Soitin äidilleni kysyäkseni karanteenikuulumisia ja kaikki oli hyvin vaikka ajoittain puhe siirtyikin hänen sairautensa aiheuttamiin harhakuviin.

Äitini sairastaa Lewyn kappale tautia. Harhaista äitiä on ollut vaikea kuunnella ja ainut tuki, mitä olen voinut tarjota, on ollut kuuntelu. Se kuuntelu on vain välillä kovin raskasta, sillä puhelimen välityksellä on vaikea saada kiinni siitä, mikä on totta ja mikä tarua. Nyt on kuitenkin sellainen aika, että sitä henkistä tukea on tarjottava joka päivä, että yksinäinen vanhus pysyy elämässä kiinni jatkossakin. Ehkä nyt olisi aika tutustuttaa äiti älypuhelinten maailmaan videopuheluineen, mutta käytön opettaminen on nyt silkka mahdottomuus.

Psyykkisen toimintakyvyn tukeminen on tärkeää ja kannustinkin äitiä takaisin käsityöharrastuksen ääreen. Käsityöt tukevat tutkitusti mielenterveyttä ja niiden meditatiivinen vaikutus  säilyy pitkään. Yksin ollessa päivät tuntuvat helposti pitkiltä, luova tekeminen toisi päiviin uudenlaista sisältöä vieden ajatuksia muualle. Elämän säilyminen merkityksekkäänä on asia, jota tulisi vaalia, mutta tähän avaimet saattaa välillä hukkua.

Sosiaalisten suhteiden tukeminen on nyt hankalaa, mutta äidillä on onneksi puhelinystäviä, joiden kanssa soitella vaikka joka päivä. Muistojen kertaaminen tuttavien kanssa tuo elämään myönteisiä näkökulmia ja näitä minunkin pitäisi jaksaa kuunnella paremmin, vaikka olenkin kuullut samat jutut jo monta kertaa. Ne ovat kuitenkin osa äidin elämäntarinaa ja nämä kauniit muistot tukevat vanhusta siinä, että hänen elämänsä on ollut merkityksellinen.

Äiti on käynyt kerran viikossa kimppakyydillä kaupungilla ja tällä on ollut suuri merkitys äidin elämään. Toimintakyvyn tukeminen itsenäisillä kauppakäynneillä pitää äitiä kiinni tässä päivässä ja muiden ihmisten tapaamisella on ollut parantava voima.  Äiti kuitenkin väsyy reissuilla nopeasti fyysisesti eikä tähän tahdo lepokaan auttaa, se saa äidin mielen apeaksi.

Veljeni on nyt hoitanut äidin kauppa- ja apteekkikäynnit ja se helpottaa huolta arjen sujumisesta. Fyysisen etäisyyden pitäminen alkaa näkyä ikävänä ja ajoittaisena huolena, henkistä läheisyyttä on vaikea tarjota puhelimitse. Täytyy kuitenkin olla tilanteeseen tyytyväinen ja toivoa, ettei voinnissa tapahdu radikaaleja muutoksia. Kesällä kenties kaikki on toisin.