Intuitiivinen kirjoittaminen

Aloitin bloggaamisen muutama viikko sitten palavasta halusta kirjoittaa. Tänä aikana olen ehtinyt kartoittaa hieman sitä, mistä todella haluaisin kirjoittaa ja olen huomannut, että sydämestä päin kirjoittaminen on minulle luontevinta. Intuitiivinen kirjoittaminen suoraan sydämestä voi olla julkaisun kannalta hieman jännittävää, mutta resonointi on niin vahvaa, että haluan nähdä mihin se johtaa. Mielenrauhaan?

Tänään mieleni ei ole antanut minulle rauhaa tulevaisuuden toiveista ja tavoitteista. Olen yli nelikymppinen, enkä vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona. Vaikka opiskelen parhaillaan, osa minusta haluaisi olla työelämässä. Haaveilen erilaisista asioista ja seilaan aavalla merellä ilman pelastusrengasta tukenani. En tiedä mihin seilaamiseni päättyy vai hukunko lopullisesti ajatusten oravanpyörään, joka ei tarjoile tällä hetkellä pääsyä maan kamaralle.

Mikä minussa on vialla, etten löydä paikkaani tässä maailmassa? Tiedän olevani boheemi ja herkkä taiteilijaluonne, mutta en tunne maalaamiseen sellaista intohimoa, että tekisin sitä joka päivä. Mielessäni pyörii jatkuvasti uuden luominen ja minulla on tarve luoda maailmaan jotain kaunista. Miksi en palaisi yrittäjäksi ja tekisi jälleen hopeakoruja ihmisten ihasteltavaksi? Tähän menneisyyden kuvioon olen ajatuksineni juuttunut eivätkä ne anna minulle mielenrauhaa.

Kursivoitu teksti on kirjoitettu intuitiivisesti ilman korjauksia. Annoin sanojen virrata ja tipahdin hetkeksi syvään meditatiiviseen tilaan, kunnes huomasin lopettavani näpyttelyn. Aivan kuin olisin raapaissut sieluni pintaa, joka viimein haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Luin tekstiä vasta myöhemmin ja oivalsin, että olen elämässäni melko hukassa enkä läsnä ollenkaan tässä päivässä. Nostalgiset muistot tulevat usein mieleeni, mutta ne ovat niitä päiviä, jolloin olin onnellinen. Tein työtä, jossa sain toteuttaa luovuuttani ja elämässä oli kaikki hyvin. En epäonnistunut yrittäjänä, mutta isäni kuolemaan jälkeen luovuus katosi enkä pystynyt enää tarjoamaan sitä, mitä asiakkaani odottivat.

Tuo kadonnut luovuus on kanavoitunut nyt kirjoittamiseen, se korvaa sitä aikaa, mitä hopeaseppänä sain toteuttaa. Olen huomannut näitä samoja asioita mieleni päällä pitkin talvea, mutta tekstinä ne avautuvat minulle uudesta perspektiivistä. En ole millään saanut otetta ajatuksistani, sillä niitä on ihan liikaa. Lisäksi olen suustani niin huono puhumaan, että en saisi puettua ajatuksia sanoiksi. Uskon, että intuitiivisen kirjoittamisen avulla voi oppia itsestään paljon ja julkisesti niistä kirjoittaminen on jollain oudolla tapaa kiehtovaa. Ehkä sen vuoksi, että näin tulen kuulluksi ja saan osoitettua, millainen todellisuudessa olen. Harva minua nimittäin täysin tuntee.