Parasta juuri nyt

Lisääntyvä valon määrä johdatteli minut tänään istahtamaan keittiön tuolille ja seuraamaan, miten valo piirteli varjojaan valkoisten pellavaverhojen takaa ruokapöydälle. Unohdin ajatukseni kokonaan ja tunsin olevani läsnä hetkessä. Totesin, että juuri läsnäolotaitoja haluan kehittää, sillä siitä saa maagista hyvänolon tunnetta, samalla, kun  stressi kaikkoaa jonnekin kauas pois. On vain se hetki ja sinä.

Tartuin kameraan ja vangitsin valon leikkiä kattauksestani tutkittavaksi. Tuohon valoon haluaisin kuvissani tarttua, se on niin kaunista kuvan onnistuessa. Oli ihana kuvata pitkästä aikaa, kuvaamisesta on selkeästi tullut yksi intohimojeni kohteista. Tekemällä niitä asioita, joista nauttii,  elämä tuntuu astetta runsaammalta.

Otin vielä selfienkin ja hitaan aamun seesteinen tunnelma sai silmäni näyttämään juopuneelta samalla, kun ajelehdin endorfiinien keskellä. Jotain kivaakin on tulossa, tunnen sen.

Uuden kuun aikaan olisi hyvä laittaa uusia ideoita kasvamaan. Universumi voisikin heittää silmilleni nyt jonkin uuden ja kivan jutun, johon voisin tarttua hetken mielijohteesta. Sen ei tarvitse olla suurta, mutta jotain, josta oppisin taas uutta.

Ystävänpäivänä meille tulee miehen kanssa yhteistä eloa 22 vuotta täyteen ja tänään tunsin kaipaavani miestäni pitkästä aikaa. Vaikka olemme yhdessä aina, on välimme tuntuneet ajoittain hieman etäisiltä eikä yhteisiä puheenaiheita ole juurikaan löytynyt. Rakastan miestäni yli kaiken, mutta suhteemme on arkistunut, ei kuollut. Koronan vuoksi emme kaupungille lähde, mutta haemme kiinalaisesta hyvää ruokaa ja otamme lasilliset kuohuvaa.

Tämä stressitön ja seesteinen olotila herätti minut samalla talviunesta. Ulkona on valtavan kaunista enkä muista koskaan nähneeni täällä näin paljon lunta. Lumessa on jotain pyhää, se pesee sielua ja valmistelee syntymään uudelleen. Se muistuttaa myös sisäisestä lapsesta, kutsuu leikkimään ja muistuttaa unohtamaan tylsän arjen. Tästä alkaa talven paras aika, jonka viimeistelee auringonpaiste.

Nähdään ensi viikolla!