Aavekaupunki – Seinäjoen katukuva hiljeni korona uutisten myötä

Hento lumisade saatteli meidät eilen kohti Seinäjoen keskustaa auringon paistaessa. Lähdimme ajelemaan ja katselemaan, miltä keskusta näyttää poikkeustilassa. Vastaan ei tullut yhtäkään autoa ja tarkkaillessa ympäristöä, huomasin ihmisten olevan liikkeellä kävellen. Ajellessa tutkailin luontoa, vielä emme pääse kylpemään väreissä.

Keskustassa oli liikkeellä vain muutamia autoja sekä rollaattoreita, tori oli täysin tyhjä. Moni oli avannut liikkeensä oven näyttääkseen olevansa avoinna. Jotkut olivat jo sulkemassa liikkeitään, ilmassa leijui hieman aavemainen tunnelma ja hiljaisuus oli miltei käsin kosketeltavissa. Moni yrittäjä on joutunut sulkemaan liikkeensä lopullisesti, sinnikkäät jatkavat vielä positiivisin mielin  tilanteesta huolimatta.

Kaupassa huomasin, että viimeistään kassajonossa turvaväli  unohtuu. En nähnyt hamstraajia ja sain kaiken mitä kaipasinkin. Salaattibaari oli suljettu ja irtokarkit tyhjätty lokeroistaan.  Liukuhihnalla virtasi suuret määrät olutta ja ruokatarvikkeita näytettiin ostavan vain päivän tarpeisiin. Kassaneiti tuli vastaan käsidesin kanssa, mutta en paikallistanut, mistä sitä saa. Jäin miettimään kassajonossa sitä, miten paljon alkoholin kulutus lisääntyy tällaisena aikana. Monelle on kova paikka pysähtyä ja jäädä ajatuksiensa kanssa yksin.

Provinssi Rock mainosti päivän lehdessä ja se loi optimistisemmat näkymät kesälle. Usko ja luottamus voimistuvat minussa päivä päivältä, kunpa ihmisten paniikki ja pelko alkaisivat antaa hiljalleen periksi. Ajattelin lähteä kaupungille ensi viikolla kuvailemaan ja haistelemaan tunnelmia enemmänkin. Tekisi mieli käydä ulkona syömässä ja tukemassa paikallista yrittäjyyttä, mutta nyt on pakko elää päivä kerrallaan.