Maailmantilanne alkaa stressata

Mistä tunnistaa stressin ensimmäisen merkin? Siitä, kun kuppi kahvia saa sydämen leposykkeen kiihtymään ja olotila alkaa muuttua silmänräpäyksessä horkaksi, jolloin kuppi pyörähtää käsissä nurin. Näin kävi tänä aamuna ja tajusin heti sen, että olen alkanut alitajuisesti stressaamaan tulevaisuutta. Syykin selveni aikani pohdittua ja se on tämä vallitseva maailmantilanne.

Vaikka minulla ei ole suoranaisia yhteyksiä maailmantalouteen opiskelijana, tavoitteenani oli kuitenkin työllistyä ensi syksynä valmistuttuani. Pikaisesti muuttunut maailma työttömineen on alkanut saada minua hiljalleen lannistuneeksi tulevaisuuden suhteen ja töihin pääsyn tavoitteet ovat alkaneet muuttua pelkäksi haaveiluksi. En halua lähteä siihenkään, että maalailen eteeni loistavaa työuraa  vaan olen alkanut sopeutua siihen ajatukseen, että kotoilu aika voi venähtää pitkäksi. Kotona on toisinaan ihana olla ja vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet, mutta takaraivossa kolkutteleva järjen ääni kehottaa kohtaamaan asiat nyt realistisesti.

Pahin pelkoni tilanteesta on se, että jään kotiin vielä pitkäksi aikaa ja työttömyysajasta tulee pitkä. Introverttina viihdyn kyllä kotonani, mutta viime talvi oli todella vaikea yksin kotona ollessa. Tein paljon sisäistä siivousta, mutta huomasin samalla motivaationi olevan nollassa ja tekeminenkin alkoi loppua. Yksinolo ja hiljaisuus pakotti kohtaamaan oman sisimpänsä ja kertoi siitä, että en ole niin onnellinen kuin toivoisin. Samanlaiset päivät saavat lopulta ihmisen tylsistymään ja silloin ihminen ei ole parhaimmillaan manifestoimaan itselleen parempaa tulevaisuutta. En millään haluaisi kohdata enää niitä tylsiä päiviä ja vakuutella toisille, että kaikki on hyvin.

Huomaan kuitenkin jotain hyvääkin tilanteessa ja olemalla kaukaa viisas, voin tehdä asialle vielä jotain. Ottamalla tunteet huomioon ajoissa, huomaan, että olen oppinut itsestäni jotain arvokasta. En ole vajoamassa vielä synkkyyteen vaan olen valmis kohtaamaan haasteet hyvillä mielin. Ja mikä tärkeintä, tiedostamalla tilanteen, saan katkaistua stressiltä pahimman kärjen.

Toisinaan olen kiitollinen siitä, että yliaktiivisuuteen taipuvainen hermostoni antaa varoitusmerkkejä ajoissa ja pääsen heti katkaisemaan nurkan takana vaanivaa noidankehää. Tein hieman lisäravinnehankintoja ja stressinhallinnan tueksi päätin, että aloitan jälleen kotijoogan. On hyvä tiedostaa myös fyysisen stressin olemassaolo lihasjumeineen, johon jooga on oikein oivallinen työkalu. Muistelin jooga-aikojani ja päällimmäisenä mieleen tulee sen avulla saavutettu mielenrauha. Sitä kohti on nyt hyvä pyrkiä.