Olen kirjoittanut blogia nyt yhdeksän kuukautta ja kirjoittamisen tahti on lisääntymässä. Se lisääntyy, koska huomaan sen antavan merkitystä päiviini. Ja ilokseni olen huomannut, että tekstejäni myös luetaan – se motivoi ja asettaa uusia tavoitteita blogini suhteen.

Pitkään jatkuessaan, työttömyys alkaa nakertaa energiaa ja sitä huomaa löytävänsä itsensä toisinaan sängyn pohjalta. Mutta siellä sängyn pohjalla huomaan suunnittelevani uusia tekstejä ja tämä on ihan mahdottoman tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta. Elämässä on jotain, mikä motivoi liikkeelle ja tekee päivästä merkityksellisemmän.

Jotkut tekevät bloggaamisesta itselleen ammatin, minulle blogi on tällä hetkellä väylä itsensä kehittämiseen vaikka toisenlaisestakin  sisällöntuotannosta haaveilen. Saan valtaisat kicksit siitä, kun kirjoitukseni päätyvät Googlen etusivulle yksi toisensa jälkeen ja hakukoneoptimoinnin kunnollinen opettelu olikin merkittävä tekijä sille, miksi aloin kirjoittamaan blogia kirjoitustaitojen ylläpitämisen lisäksi.

Aion entistä enemmän keskittyä niihin asioihin, jotka tuottavat minulle iloa ja tyydytystä. Kun suuntaa energiansa niihin asioihin, jotka aidosti inspiroi ja tuo hyvää mieltä, ei sitä koskaan tiedä, mihin se polku johtaa. Nyt on kirjoittamisen vuoro.

Työttömyyttä koskevat bloggaukseni ovat olleet blogini suosituimpia sisältöjä. Meitä on nyt monta. Toivonkin, että kirjoitukseni auttavat suhtautumaan työttömyyteen hieman lempeämmin, ei se maailman loppu ole. Kirjoittaminen on ilmaista ja sen avulla voi kohdata vaikeitakin tunteita, joita työttömänä ollessaan voi kohdata.

Huonojakin päiviä on, mutta olen saanut säilytettyä itsetuntoni työttömyydestä huolimatta. Itsetunnon on säilyttänyt jatkuva oppiminen ja itsensä kehittäminen, jota aion vaalia koko loppuikäni. Kirjoittamiseen on nyt aikaa ja uskon, että uusi blogien kultakausi on vielä tulossa.

Olen huomannut, että blogien lukeminen rauhoittaa silloin, kun somen nopeatempoisuus alkaa muutoin ahdistaa. Se onkin yksi seikka, miksi uskon blogien pitävän suosionsa tulevaisuudessakin. Muissa kanavissa sisältö myös hukkuu helposti eikä sitä hakukoneetkaan löydä.

Työttömyysaika on hyvää aikaa itsensä kuunteluun, niihin sydämensä todellisiin toiveisiin. Kirjoittamisen avulla ajatuksiaan saa jäsenneltyä, jolloin stressikin lieventyy. Kirjoittaminen ehkäisee myös masennusta ja moni huoli unohtuu kuin itsestään, kun syventyy hetkeksi kirjoittamaan ajatuksiaan ylös.  Ja mikä parasta, kirjoittaa voi myös paperille, jos ei halua ajatuksiaan julkisesti tuoda esille.

Minulla ei ole blogistrategiaa vaan kirjoitan silloin, kun mieleeni tulee sellainen aihe, josta lukija voi tempaista jotain mukaansa itselleen. Herättää ajatuksia tai inspiroitua, ennenkaikkea haluan pitää positiivisen otteen blogissani. Joskus aiheita on hurjan vaikea keksiä ja päätinkin, että pidän silloin suosista taukoa. Jos kirjoittaminen aiheuttaa enemmän stressiä kuin iloa, ollaan silloin väärällä polulla. Ymmärränkin hyvin niitä yrittäjiä, jotka haluaisivat panostaa sisällöntuotantoon, mutta siihen ei aika riitä. Jos olet haaveillut kirjoittamisesta ja työsi ovat vähentyneet koronan vuoksi, aloita se nyt.