Kun Ylänen käy elämänsä kanssa taas jossain pohjamudissa, niin sieltä paskasta nousee aina pää. Se pää on niin perkeleen sinnikäs ja sydän vahva, että aina jostain löytyy se pelastava köyden pää, johon tarttua. Siinä köydenpäässä on syöttinä muutamia asioita, joista pidän ikuisesti kiinni. Huumori, taide ja kirjoittaminen.

Asioita, jotka ovat hyvinvoinnilleni tärkeää erityisesti mielenterveyden ja tunteiden purkamisen kantilta.

En tajua, miksi edes jätin kirjoittamisen pariksi vuodeksi tauolle. Tai no, oli uusi elämä edessä yksin ja viime vuosi olikin ihan helkutin hauska, joskin myöskin toimelias. Ja jäihän sieltä mieskin käteen.

Tämä alkuvuosi on sitten ollutkin ihan käsittämättömiä vastoinkäymisiä täynnä viikko toisensa jälkeen, joista on koitunut vain taloudellisia ongelmia ihan älyttömästi. Loppuniitti oli nyt sitten ekan kerran tullut korona, joka kaatoi kamaline oireineen sänkyyn moneksi viikoksi. Voin kertoa, että sinne sängyn pohjalle hajosin lopulta ihan totaalisesti.

Mutta hei, tämä on eka hyvä päivä pitkästä aikaa!

Ehkä kaikkein pahimmalta kuitenkin tuntuu kohdata elämässään ensimmäistä kertaa köyhyys. Ihmisellä ei kertakaikkiaan ole varaa ostaa välillä edes ostoksista unohtunutta paskapaperia, niin se tuntuu ihan helvetin pahalta. Tein alkuvuonna  keikkaa kevytyrittäjänä, mutta siitäkin tuli vain ongelmia Kelan kanssa. En sitten etten edes tohtinut laskuttaa töitäni loppuun asti, etten menetä päivärahaani kokonaan.

Köyhyys nakertaa muuten parisuhdetta ihan älyttömästi. On tullut sanottua tosi pahasti toiselle molemmin puolin.

Sanotaan, että ihmisen elämä kulkee eteenpäin seitsemän vuoden sykleissä. Isän kuolemasta tulee ensi kuussa täyteen seisemän vuotta ja isän nukuttua pois, kaikki asiat alkoivatkin mennä päin persettä. Toukokuussa olisikin hyvä avata uusi kirjan kansi.