Myrskyvaroitus

Tuuli alkaa hiljalleen voimistua Pohjanmaalla ja myrskyyn onkin hyvä suhtautua vakavasti. Vältä metsiä, sillä kaatuva puu voi kaatua sinunkin päällesi.

Pari syksyä sitten kävin lähimetsässä tutkimassa sienitilannetta ja löysinkin hyvän sienipaikan. Tuuli alkoi yllättäin voimistua puuskissa, mutta en edes tajunnut pelätä sitä vaan aloin keräämään sieniä rauhallisin mielin. Huomasin kuitenkin, että aistini terävöityivät tuulessa ja normaalisti huonokuuloisena aloin kuulla metsän ääniä älyttömän hyvin. Kunnes kyykkyessä kuulin kuin ihmeen kautta puun rätkähdyksen ja noustessani tajusin, että viereinen puu on kaatumassa suoraan päälleni.

Aika hidastui, kun nostin katseeni puuta kohden. Näin hidastettuna, miten lähellä kaatuva puu jo oli ja suustani pääsi kiljahdus avun huutojen kera. Refleksit olivat tilanteessa äärimmäisen nopeat ja hyppäsin puun alta pois viime hetkellä. Puu rojahti viereeni enkä pystynyt hetkeen edes liikkua, sillä tajusin heti, miten lähellä olin kuolemaa.

Hetken itseäni keräiltyäni, ymmärsin, että puu olisi kaatunut suoraan päähäni. Täristen otin puun alta kenkäni, jotka jäivät siihen paikkaan hypätessäni puun alta pois. Juoksin itkien kotiin ja jäin tuijottamaan kodin ympäristöä ajatellen viimeisiä elämisen merkkejä, jota mieheni olisi kotiin saapuessa minusta löytänyt. Kamala olisi ollut se näky, mikä metsästä olisi löytynyt, jos toisin olisi käynyt.

Vaikka metsä tuo suojaa, on se kovalla tuulella vaarallinen paikka. Luonnonvoimat ovat todella voimakkaita ja kohtalo voi astua peliin vieden hengen onnettomuutena, joka tuntuu utopistiselta keskellä normaalia arkea. On uskomatonta, miten yksi ainut puu voi ottaa kaatumalla kohteeksen sen ainokaisen ihmisen, joka metsässä yksin liikkuu. Yksin en kuitenkaan täysin ollut vaan minua suojeltiin yläkerrasta käsin niin, että herkistyneiden aistieni ansiosta rekisteröin tilanteen omassa voimassani.

Tapahtuman vuoksi olen nykyään hieman levoton metsässä. En saa sieltä sitä paljon puhuttua rauhan tunnetta vaan aistini herkistyvät siellä ollessa. Tuulisella kelillä en sinne mene, älä mene sinäkään.

Koti Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä

Työttömän arki

Työttömyydestä parasta on pitkät yöunet ja kiireettömät aamupalat. 12 tunnin yöunien jälkeen herää kuitenkin nopeasti siihen tosiasiaan, että on entistä väsyneempi ja arjen askareisiin on vaikea tarttua. Jotta arki rullaisi stressittömästi, tarttuu sitä kuitenkin nopeasti kodin askareisiin, sillä siisti koti saa aikaan mielenrauhaa ja tyytyväisyyden tunnetta.

Pihalla odottaa sadonkorjuu ja päivät vierähtävät sitä korjatessa. Omenoiden kuivuessa, ehdin selata läpi somea ja tarkistaa työpaikat. Huomaan kuitenkin ajautuvani etsimään opiskelupaikkoja ja sopivan paikan löytyminen alkaakin olla ensisijainen toiveeni. Nyt tuntuu olevan sopiva aika kehittää omaa osaamistaan, sillä sihteerin koulutukseni on alkanut jäädä digitalisaation jalkoihin.


Aikaa omille ajatuksille jää pelottavan paljon. Niitä tunnustellessa, huomaan kuitenkin suhtautuvan melko rauhallisesti tilanteeseen enkä ole vaipunut minnekään epätoivon partaalle. Rahatilannekin on tällä hetkellä ihan ok veronpalautusten myötä, mutta tulevaisuuden 500€ kuukausitulot pitää nyörit tiukalla. Se on vähän, mutta on kuitenkin edes jotain.

Kirjoittaminen tuo sisältöä päiviini ja annan luovuudelle tilaa joka päivä. Elämään on kuitenkin saatava jotain uutta sisältöä, että on jotain mistä kirjoittaa.

Lapsettomana kodissa vallitsee hiljaisuus ja rauha. En osaa edes kuvitella, millaiselta ruuhkavuodet tuntuisivat. Kiireettömyys alkaa tarkemmin ajateltuna vaikuttaa jopa laiskuudelta, sillä minulla ei ole aikatauluja. Olla vain, sitä on slow living.

Tärkeintä on löytää sellaista tekemistä päiviinsä, joista tulee hyvää mieli. Sosiaalisille suhteille olisi nyt tilaa, mutta nyt tuntuu olevan aika, joka vaatii itsensä kuuntelua ja elämistä hetkessä. Henkisyydessä on paljon opiskeltavaa ja sille haluan nyt pyhittää aikaa. Onneksi minulla on someystäviä, joiden kanssa vaihtaa näitä ajatuksia.

Työttömyys aiheuttaa laiskuutta. Laiskuus aiheuttaa motivaation puutetta ja siitä työnhakukin kärsii. Työhaastattelussa kertoisin rehellisesti, että olen toisinaan laiska – näin miehenikin sai aikoinaan työpaikkansa kertoessa rehellisesti omasta heikkoudestaan. Osa-aikaisessa työssä jaksaisin kuitenkin tehdä paskempaakin duunia, ehkä se on minun juttuni juuri nyt.

Työ ja raha Oma elämä Työ Syvällistä