Törmäsin tänään somessa muutamaan vanhaan koulukaveriini ja jäin katsomaan heidän kuviaan. Huomasin, miten hymy saa kasvot kirkastumaan ja näyttämään vielä nuorelta, kun toiset puolestaan näyttävät ikäistään vanhemmalta sieltä surullisten silmien takaa. Kaikilla on tarina kerrottavanaan ja vaikka olen vastoinkäymisiäkin kokenut, rinnassa pauhaa nuori sydän ja silmissä välkkyy positiivinen maailmankatsomus.

Oikeasti voisin tälläkin hetkellä rypeä itsesäälissä pitkän työttömyysputken päätteeksi, mutta olen oppinut suhteellistamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Ensin tulee terveys ja parisuhde ja kun nämä asiat ovat kunnossa, elämä luo tasapainoisen suhteen myös työttömyyttä kohtaan. Työttömyyden lisäksi elän köyhyysrajan alapuolella, mutta silti minulta ei mitään puutu. Mistäs tämä flow nyt sitten syntyykään?

Sisäinen lapseni on päässyt kotiin. Se on turvassa ja rakastettu, antaa sen haaveilla ja nauttia elämästään. Vaikka elämä on tällä hetkellä hyvin suppeaa, ajatuksillaan voi silti päästä kiinni ihaniin muistoihin menneisyydestä tai maalata haavein tulevaa. Omaan hyvän mielikuvituksen sekä visualisoinnin taidon, näin pääsen hetkeksi arkea pakoon ja voin luoda hetkeksi ympärilleni maailman, jossa on hyvä olla.

Makoilin tänään pitkään sängyssä ja mietin ikääntymistä. Siinä ei ole mitään pelottavaa, mutta tunnen ajan pysähtyneen tähän hetkeen. Siinä sivussa poden ammatillista kriisiä ja koitan hyväksyä vähän tylsähkön elämän ilman lapsia. Nuori sydämeni ei ollut koskaan valmis äidiksi, mutta nyt elämässä olisi ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että hoivaisin mielelläni pienokaista sukumme jatkeeksi.

Jäin tuijottamaan kokis pullon etikettiä. Siinä luki: sinä riität. Jotenkin en jaksa enää lukea yhtään näitä voimalauseita, mutta onhan se kaunis ajatus. En mene siihen enempää, joten  päättäköön tämän tekstin tämä intuitiiivisesti saatu teksti jostain tuolta universumista <3

Nyt, kun kysyit, minulle kuuluu hyvää.

Vaikka emme tapaakaan tässä elämässä,
näen jokaisen liikkeesi.

Anna käden mennä sydämen päälle,
silloin minäkin rohkaistun tuntemaan sen voiman,
joka meidät yhdistää.

Kun sydämelläsi tunnet minut,
muistat minut.

Minä muistan sinut aina.