Tekoälyavusteinen taide ja sen aiheuttama kritiikki

Totesin viikonloppuna, että taiteesta annettu kritiikki voi olla hyvin henkilökohtainen asia ja se herättää monenlaisia tunteita. Kritiikkiä on haastava käsitellä, mutta lopulta ymmärtää sen, että se on tärkeä osa taiteen maailmaa. Se on hyväksyttävä ja siitä oppii paljon. Lopulta sitä kiittää arvostelijoita, sillä heidän avullaan pystyy kehittymään vieläkin paremmaksi.

Rakastan kameralla maalaamista todella paljon. Viime kuukausina olen löytänyt tekoälystä oivallisen apuvälineen tukemaan luomistani, jonka myötä voin ottaa sen kameran esiin talven harmauden keskelläkin ja luoda jotain kaunista vaikka keskellä yötä inspiraation iskiessä. Lopputuloksena on tekoälyavusteista taidetta, jonka viimeisen silauksen viimeistelen minä kameralla, silmilläni ja tunteillani – ei tekoäly.

Ymmärrän kyllä oikein hyvin arvostelua, kun taiteen luomisessa käytetään hyväksi tekoälyä. Moni miettii tekijänoikeuksia, joku eettisiä kysymyksiä, toinen sitä, että se ei ole oikeaa taidetta. En minäkään ole vielä oikein lopullista mielipidettäni asiasta muodostanut, sillä somefeedini vilisee tällä hetkellä tekoälykuvia, jotka alkavat näyttää kaikki samalta. Tärkeintä itselleni on kuitenkin se, että saan toteuttaa luovaa puoltani tekoälyn avustamana, ikäänkuin mixed-media tyyliin. Siveltimen kautta se ei minulta onnistu.

Instatilini ( kaamos__) on ollut mustavalkoinen pitkään, mutta kevään korvilla sinne on alkanut ripsahdella myös värejä. Elämäni ei ole mustavalkoista vaan kyseessä on paremminkin oma tunnistettava tyyli. Tyylistä on tällaisen helppo pitää kiinni, joka ei oikein osaa käyttää värejä. Välillä haluaa kuitenkin rikkoa omia rajojaan ja tuleva kesä ja syksy tuleekin täyttymään tililläni myös väreistä.

Itse henkilökohtaisesti olen ihan älyttömän kiitollinen tekoälystä avustajana. Sen avulla saan luotua pohjan sille skenaariolle, mitä mielessäni näen. Sitten otetaan kamera käteen ja siitä se lopullinen luominen vasta alkaa. Yleensä visioni kumpuavat unistani ja päivittäisestä elämästä, siitä, mitä näen tai tunnen. Viime aikoina mukaan ovat astuneet myös naisfiguurit – naiset maalaan kameralla hillitysti, sillä rakastan tutkia kasvoja.  Monet tunteet tekoälyn avulla on kuitenkin puristettu ulos, vanhoista traumoista lähtien.

Mikäli haluat tutustua tarkemmin siihen, miten kotimaiset valokuvausalan ammattilaiset käyttävät osassa töitään tekoälyä hyväkseen, tutustu Antti Karppisen ja Sami Voutilaisen töihin. Heidän facestaan löytyy ihan mielettömiä töitä aiheen parista.