Työttömän arki

Työttömyydestä parasta on pitkät yöunet ja kiireettömät aamupalat. 12 tunnin yöunien jälkeen herää kuitenkin nopeasti siihen tosiasiaan, että on entistä väsyneempi ja arjen askareisiin on vaikea tarttua. Jotta arki rullaisi stressittömästi, tarttuu sitä kuitenkin nopeasti kodin askareisiin, sillä siisti koti saa aikaan mielenrauhaa ja tyytyväisyyden tunnetta.

Pihalla odottaa sadonkorjuu ja päivät vierähtävät sitä korjatessa. Omenoiden kuivuessa, ehdin selata läpi somea ja tarkistaa työpaikat. Huomaan kuitenkin ajautuvani etsimään opiskelupaikkoja ja sopivan paikan löytyminen alkaakin olla ensisijainen toiveeni. Nyt tuntuu olevan sopiva aika kehittää omaa osaamistaan, sillä sihteerin koulutukseni on alkanut jäädä digitalisaation jalkoihin.

Aikaa omille ajatuksille jää pelottavan paljon. Niitä tunnustellessa, huomaan kuitenkin suhtautuvan melko rauhallisesti tilanteeseen enkä ole vaipunut minnekään epätoivon partaalle. Rahatilannekin on tällä hetkellä ihan ok veronpalautusten myötä, mutta tulevaisuuden 500€ kuukausitulot pitää nyörit tiukalla. Se on vähän, mutta on kuitenkin edes jotain.

Kirjoittaminen tuo sisältöä päiviini ja annan luovuudelle tilaa joka päivä. Elämään on kuitenkin saatava jotain uutta sisältöä, että on jotain mistä kirjoittaa.

Lapsettomana kodissa vallitsee hiljaisuus ja rauha. En osaa edes kuvitella, millaiselta ruuhkavuodet tuntuisivat. Kiireettömyys alkaa tarkemmin ajateltuna vaikuttaa jopa laiskuudelta, sillä minulla ei ole aikatauluja. Olla vain, sitä on slow living.

Tärkeintä on löytää sellaista tekemistä päiviinsä, joista tulee hyvää mieli. Sosiaalisille suhteille olisi nyt tilaa, mutta nyt tuntuu olevan aika, joka vaatii itsensä kuuntelua ja elämistä hetkessä. Henkisyydessä on paljon opiskeltavaa ja sille haluan nyt pyhittää aikaa. Onneksi minulla on someystäviä, joiden kanssa vaihtaa näitä ajatuksia.

Työttömyys aiheuttaa laiskuutta. Laiskuus aiheuttaa motivaation puutetta ja siitä työnhakukin kärsii. Työhaastattelussa kertoisin rehellisesti, että olen toisinaan laiska – näin miehenikin sai aikoinaan työpaikkansa kertoessa rehellisesti omasta heikkoudestaan. Osa-aikaisessa työssä jaksaisin kuitenkin tehdä paskempaakin duunia, ehkä se on minun juttuni juuri nyt.