Uusien oppien vuosi

Sain eilen valmiiksi avoimen AMK:n opintojani ja pääsen viettämään kiireetöntä joulunalusaikaa. Viiden opintopisteen kokonaisuus oli suhteellisen vaivatonta suorittaa eikä se vaikuttanut työttömyysetuuteeni. Suosittelen avoimen opiskeluja erityisesti niille, jotka etsivät uutta alaa, mutta eivät vielä oikein tiedä, mitä alaa lähtisi opiskelemaan.

Terveysteknologia sytytti minussa kipinän ja kiinnostuin sen myötä virtuaalimaailmojen sisällöntuotannosta sekä pelillistämisestä. Tehtäviä tehtäessä huomasin, että sovelluspuolella olisi vielä tilaa kotimaisille hyvinvointisovelluksille, mutta en tiedä onko minusta koodariksi, sillä minulla ei ole matemaattista lahjakkuutta. Kampesin kuitenkin itseni pelisuunnittelun kurssille jonottamaan paikkaa, visuaalisena ihmisenä se resonoi enemmän.

Minulla ei ole mitään aavistustakaan siitä, millainen ensi vuosi tulee olemaan. Etsin ensisijaisesti töitä, mutta 43 vuotiaana haluaisin tehdä työkseni viimein jotain sellaista, mikä saa sydämeni kunnolla sykkimään. Kun saa tehdä töitä sydämellä, ei työkään tunnu työltä vaan se voi muuttua tekemiseksi, jossa sielu lepää. Sellaisen työn löytyminen on haaveeni, mutta se vaatii nyt uuden opiskelua.

Ei digitaalisen markkinoinnin koulutuksenikaan hukkaan mennyt, sekin on parhaimmillaan luovaa tekemistä ja tuloksia on mielenkiintoista seurata. Olen henkilökohtaisesti kuitenkin kyllästynyt facen sisältöön, jossa tuntuu näkyvän enää mainoksia tavaroista, joita ei tarvitse. Minulle voisi myydä nyt mieluummin elämyksiä, jotka toisivat iloa arkeeni.

Uskon, että kirjoitustaidot tulevat nousemaan vielä uuteen arvoonsa tulevaisuudessa. Blogia aloittaessa ajattelin kirjoitella sisältöä, josta oppii aina jotain uutta, mutta mieleni on muuttumassa asian suhteen. Ei ihminen jaksa jatkuvasti omaksua uutta tietoa vaan välissä täytyy olla vähän höttöäkin.

Kaipaan työttömyyspäiviini ihan valtavasti tekemistä, että rytmi elämässä pysyisi tasapainossa ja pyhäkin tuntuisi joltain arjen jälkeen. Tämä vuosi on kulunut lähestulkoon täysin kotona ja opintojen sekä blogin avulla olen saanut pidettyä kotini seinät pystyssä. Vuosi on ollut antoisa, mutta samaan aikaan niin kuluttava, että olen onnellinen siitä, että se on lopuillaan.

Joulu ei stressaa ja lapsettoman perheessä vallitsee syvä hiljaisuus. Tuohon hiljaisuuteen haluan nyt uppoutua ja olla tekemättä yhtään mitään. Tämä on taito, jonka haluaisin oppia vielä tämän vuoden puolella.