Korkokenkäkätkö

Innostuin aiemmin tosi paljon Caitlin Moranista (Naisena olemisen taito) ja olin kirjoittanut vapautuneena naisena ainakin faceen, etten enää aio hoippua 12 cm koroilla kohti pitkää iltaa ulkona. Moran väittää kirjassaan, että jokaisella naisella on kätköissään kasa käyttämättömiä korkokenkiä, koska ne ovat aivan liian epämukavia arkipäivään tai varsinkaan pitkään iltaan yökerhossa. Moran kertoo itse tutustumismatkastaan korkokenkien maailmaan, johon isnpiraatio lähti naistenlehdistä:

”Luen naistenlehtiä ja niiden kanta korkokenkiin on yksimielinen: ne ovat ehdottoman oleellinen osa naisena olemista siinä missä maidon erittäminenkin ja XX-kromosomi. Naisen kuuluu jumaloida korkokenkiä enemmän kuin omaa kehoaan tai ajatuksiaan. ”Kukaan ei hypi naisen silmille, kun hän kulkee korkokengissä”, todettiin Ellen jutussa. ”Ne ovat tyylisotien järein aseesi”. Sellainen vetää naaman vakavaksi.”

Hyvä pointti. Kirjasta ei tarvitse tietenkään omaksua kaikkea, mutta on joskus tosi virkistävää lukea eriäviä mielipiteitä. Itse ihailen kaukaa esimerkiksi 5 inch and up- blogin ihania asuja ja ihania kenkiä. Ja ollaan yhtä mieltä Moranin kanssa siitä, että mukaviakin korkokenkiä on. Moranin mukaan aika pieni prosentti naisväestöstä kykenee kävelemään kunnolla tosi korkkareilla: kyseessä on eksoottinen taito, kuten vaikka panhuilun soitto? Tiedän lähipiiristäni ainakin yhden henkilön, joka taiteili mennen tullen stiletoillakin. Nämä uudet superkokreat korkkarit toki on vähän haastavat: itseä jännittää, taittuuko nilkka alta. Mulla on ainakin tuo korkokenkäkätkö: muutaman kengät, joita ei oikeasti tule juuri käytettyä. Käytän niitä välittömästi, kun pääsen tilaisuuteen, jossa ei tarvitse seisoa tai tanssia tai kävellä kymmentä metriä pidempään, hah!

 

Siihen asti huikeisiin mittoihin nostavat kengät (yltää hyvin keittiön kaappien yläosiin) toimii hyvin, ööö, näiden pehmolelujen kanssa….