Oodi kenkälankille

Tää on varmaan aika älytön blogipostaus. Oodi kenkälankille ja mun rakkaille nilkkureille! Mä olen ollut onneton huoltamaan vaatteitani ja kenkiäni. Mun lempinilkkurit (jotka ostin aikanaan poikkeuksellisen pitkän harkinnan ja etsinnän tuloksena) alkoi näyttää uhkaavasti aika kulahtaneilta ja mua muistutettiin kenkälankin olemassaolosta. Miten mä sen olin unohtanut? Ala-asteella muistan, kun haikailtiin kaverin kaa upouusia luistimia niiden käytettyjen tilalle ja keksittiin, että lankkaamalla ja nauhat vaihtamalla niistä tulee ihan uudenveroiset. Oltiin sit tosi onnellisia tuunatuista luistimista – silloin tosin tota tuunaus-käsitettä ei vielä ollut.

Myönään, että alempaa kuvaa on käsitelty vähän, mutta noista kengistä todella tuli ihan lakun kiiltävät. Oisin vaan voinut istua ja lankkailla ja nuolla noita kenkiä. 

Samana päivänä värjäilin vähän vaatteitanikin ja osa onnistui, osa ei. Siitä kuvia heti, kun saan otettua lopputuloksesta räpsyt:)