Heartspiration
Olen taas valaistunut, tyypit. Tänään tulee pian kahdeksan kuukautta siitä, kun aloitin bikinikuntokuurini. Olin ollut syksyllä 2013 Kreikassa lomailemassa ja bikinikuvani olivat mielestäni liian kaukana lehtien naisten bikinikuvista. Kun tuttuni tarjosi personal training- palveluitaan, olin että jesss, kyllä, haluan unelmieni bikinikropan kesäksi 2014.
Kirjoitin aiemmin kuntokuurin etenemisestä (tässä linkki tuohon postaukseen; ”valmiina-biitsille-bodyn-kanssa”) ja totesin tuolloin, ettei mulle tullut erityistä WAU-fiilistä tuloksista ja sellaista hullua ”homma jatkuuuuu kohti bikinifitnesskisoja”- mut nytpä on tullut se ”homma niin jatkuu fiilis”, vaan ei suinkaan kohti bikinifitnesskisoja vaan TADAA kohti terveempää sydäntä ja verisuonia.
Mä olen siis syönyt melkein parikymppisestä alkaen verenpainelääkkeitä – ei niinkään elämäntapojen vuoksi täysin, vaan siksi, että olen saanut sellaiset geenit. Harvemmin nuori keho vielä reagoi aika isoihinkaan juttuihin ja kremppoihin elämäntavoissa, vaikutukset näkyvät huonoissa elämäntapojen myötä vasta kun on ikivanha eli abaut kolme-nelikymppinen, joillain vasta myöhemminkin. Kehoni on siis herkempi kehnoille elämäntavoille ja vaikka itsekin olen tuudittautunut siihen uskoon, että nuo tukkeutuneet suonet koskee lähinnä keski-ikäisiä kaljamahoja, niin sydänliiton ja koulun terkkarin opetukset sydänterveydestä koksee MYÖS MUA. Mä olen siis hoikka nuori nainen, jonka painoindeksi on pysynyt normaalipainossa aina. Kaukana siitä äijästä, joka istuu maha sortsien päällä roikkuen, kessu huulessa ja kalja edessä, suuntana kulmapizzeria. Meillä on kulmakuppilan Peran kanssa kuitenkin jotain yhteistä: meidän molempien ois hyvä surffata sydänliiton sivuille ja inspiroitua sydänterveydestä.
HEARTSPIRATION!
Unpsplash.com/Brooklyn Morgan
Soittelin juuri omalle terveysasemalleni ja kysyin samalla verenpainelääkityksestä, kun paineet oli laskenut jo liian alas. Pöyristyin kun lääkäri ehdotti koko lääkityksen poisjättämistä alkuun ja paineitten seurailua – mikäli ne nousevat, aloitetaan taas pienemmällä annoksella. Olin varma, että pian ne huitelisivat kulmakebulan Peran kanssa samoissa lukemissa, eihän ne olleet laskeneet edes tupakoinnin lopetuksen ansiosta (jonka aloitin uudelleen, arggh mikä pöljä!!!) – mutta EI. Aiemmin viikko ilman lääkkeittä riitti ja paineet nousivat, nyt mennään vielä niin hyvissä lukemissa, että terkkari kommentoi niitä ”urheilijan paineiksi”. VAUDE. En ole koskaan kuullutkaan tuota termiä itsestäni. Voi olla, että ne nousevat vielä, mutta joka tapauksessa annostus tulee olemaan pienempi. Huomenna otetaan kolesterolit ja jännä nähdä, onko ne nyt nätisti viitearvoissa. Pidän peukkua!
Luulin, että kyse on jostain luonnonoikusta, kun terkkari kysyi yhden kysymyksen: ”oletko vähentänyt suolan käyttöä?” Kelasin nopeasti päässäni mennyttä kahdeksaa kuukautta ja pysyväksi jääneitä muutoksia elämässäni ja huomasin muitakin muutoksia, PITKÄAIKAISIA muutoksia – kuten kirjoitin tuossa ”valmiina biitsille bodyn kanssa”-postauksessani, havannoin aiemmin eläneeni ikuisessa repsahdus-ruotu-kierteessä. Tiiättekö ”nyt se elämä muuttuu oon superurheilija ja superfit ja vatsalihakset loistaa jumaliste naapuriin asti!!!!!” ja sitten… ”äääähhhhhhh…. mä oon ihan tyytyväinen itseeni, rakasta itteäsi ja plääää.”
Listani pysyvistä muutoksista on seuraava ja se on varmasti kaikille täysin tuttua kauraa.
+ Pyrin syömään täysjyvätuotteita, vaikka silloin tällöin syön vaaleitakin viljoja (kuitujen saanti, verensokerin tasaisuus)
+ Syön säännöllisesti, n. 4-5 ateriaa päivässä. Aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan tai välipalan ennen treeniä. En ennen saanut aamupalaa alas mitenkään. (mielihalut karsiutuu, verensokeri pysyy tasaisempana)
+ Syön enemmän kasvikunnan tuotteita, ihan joka päivä. (vitamiinit, kuidut, täyttää mahaa)
+ Makkarat, nakit, hampurilaiset, sipsit, salmiakit, irtokarkit ja einekset kuuluvat ruokavaliooni vain silloin tällöin, ei päivittäin. (se SUOLA!!!! puhumattakaan niistä huonoista rasvoista.)
+ Harrastan liikuntaa PÄIVITTÄIN entisten intopinkeyskausien sijaan. Lenkkeilen koiran kanssa reippaasti päivittäin (kävely, mahtilaji sydänterveydelle!) ja siihen päälle tulee bonuksena intopinkeysjumpat ja muut – talvella sali, nyt kesällä pari kertaa viikossa fudisharkat. Perustuskivi lepäilee siis sitkeässä päivittäisessä liikkumisessa hetkellisten repäisyjen sijaan.
+ Olen siirtynyt kolmivuorotyöstä päivätyöhön ja unirytmini on nykyisin säännöllinen vanhan aamu-ilta-yö-ilta-aamu sekoilun jälkeen. Kehossa tuntuu helpommalta – vaikka nautin suuremmasta liksasta ja yövuoron tunnelmasta.
En siis kituuttele parsakaali-kananrintafilekuurilla. Syön mielestäni joka päivä hyvää ruokaa eikä liikkumisharrastus ole suuri uhraus ajastani. Lenkkeilyyn tottuu – jos on huono fiilis, niin millä tahansa kelillä koiran kanssa hölköttely tuo oikeastaan aina paremman mielen. Se on myös mielenterveydelle supertärkeä asia.
Pikku bonuksena keholleni tapahtui silmää miellyttäviä muutoksia: jenkkakahvat lähtivat sulamaan, jalat kiinteytyivät ja jopa kainaloitten chicken filletit lähitvat sulamaan. Olen sileämpi keskivartalosta, mutta alavartalo pysyi ennallaan (tämä olikin tavoite – mun vartalotyyppi on sellainen keskivartalolihavuuteen taipuva ja jalat vaan tikuttuu).
Seuraavaksi hion vielä paria asiaa:
– Vähennän parhaillaan tupakointia ja haluan lopettaa sen – koska heartspiration!
– Syön useammin kaurapuuroa aamupalaksi (kaura, mikä superfood!)
– Nautin estoitta kesän mahtavista marjoista, vihanneksista, sienistä ja hedelmistä <3
Käykääpä kurkkaamassa Sydänliiton sivuja ja elintapatestejä suolan käytöstä, rasvan laadusta jne jne.
Sydänterveisin
Miltseri <3