Kahden viikon viekkarit

Kaikki kaksi viikkoa tätä ostoslakkoa mennyt oikein hyvin, mutta tänään väsyttää pihistely. Jos pitäisi elää tosi tiukilla, niin elämästä menisi aikaa valtavasti rahan pohtimiseen ja se väsytti hetken. Mä mietin liian usein kaikkea, mitä haluaisin, kun tämä on ohi, ja ei ole tarkoitus, että kun tää kuluttamistietoinen kuu on ohi, mä oon enemmän täynnä ostoshaluja, oikein ladattu uudella ostosenergialla! Meinasi tänään iskeä se hällä väliä- ilmiö, et ihan sama, nyt vaan menen ja ostan jotain kivaa, mitä väliä. Sanoin itselleni nätisti: ”sä olet ollut vaivaiset kaksi viikkoa shoppailematta. Sä pystyt tähän!” Tämä blogin pito pitää mua kasassa, ei sillä tavalla, että häpeäisin jos sorrun, oon vaan tehnyt jo jonkun verran töitä tämän eteen. Eilen mietin, että jatkan tätä joulukuunkin. Tuntuu, että kuukausi on aika lyhyt aika vieroittumiseen paheesta. 

Mä tein kompromissin: ostin ruokaa. Yritin olla ostamatta mitään ruokaa koko viikolla, mut kaikki hedelmät ja tuore oli loppu. Juhlin ostamalla hedelmiä, vaniljakastiketta ja sipsejä! Mä kulutin iät ja ajat tekemällä isoa kauppalistaa Foodien kauppakassin, oikein viihdyttävää nälkäisenä. 

Urheilu, jooga mukaanlukien, on ollut parasta mielihyvähuumetta. Mä varmaan mietin tuossakin seestyneenä tulevaa ostoslistaa: ooommmmm pinkit converset, ai niin, ooommmmm…. pinkkiä.

Onkohan tää joku vastareaktio? Niinku sokeririippuvaisille on ensin tosi vaikeaa? Vieroitusoireita? Mä oon varma, että pystyn muuttaa elämäntyyliäni. Jatkuva ostaminen toi vaan syyllisyyttä, enimmäkseen. Vaikka juuri nyt huolettomuus tuntuisi kivalta, huoleton take away kahvi, huoleton pulla, huoleton ripsari, iloinen kaulaliina, luomuihmepähkinävoi… Mut ei. Mä jaksan, mä jaksan. Lykkään vaan ostoksia!