Kiitollinen päärynästä ja miksi kahdella eurolla kannattaa ostaa nakkeja ja ranskiksia
Ihan mahtava juttu ollut, tämä blogi. Kivaa kirjoitella ja parasta on se, että tällaisessa muutoksen yrityksessä voi palata alun fiiliksiin. Hämmästyin oikein sitä, että kun aloitin, kahden kuukauden shoppailulakko tuntui haastavalta. Täh? Miten oon ollut niin fiiliksissä huvikseen ostelusta? Alun tiukka jakso teki tosi hyvää menopäiväkirjoineen – tulin tosi paljon tietoisammaksi rahankäytöstäni ja kulutuksestani, ihan selkärangasta. Tajuan hyvin, miksi joku valitsee nakkipaketin kanan sijaan (euro versus kolme euroa, selkeää).
En vaan edelleen millään pysty toimeentulotukitasolle… Haluaisin kokeilla, miltä se tuntuu ja mitä ajatuksia se herättää ihan tutkivassa mielessä, mutta yritykset kariutuu pian. Muutaman päivän ruokakituuttelun jälkeen homma repeää käsistä ja haluan kaupasta jotain kalliita mansikoita, erikoisjuustoa ja ylipäänsä varastoon ruokaa – haluan enemmän kuin koskaan, hah. Mun pitää tyytyä viittamaan Iltalehden juttuun, jossa toimittaja eli kuukauden toimeentulotuella.
Ehkä tiukka säästökuuri tuottaisi mulla saman kuin toimittajalla… ”vaikka ensimmäisellä viikolla tuntui siltä, että jokainen limsapullo ja jokainen jäätelötuutti olisi pitänyt viedä kotiin, nyt vain yksi sana merkitsee: välttämätön.”
Eli en voi tehdä juttua siitä, voiko halvalla syödä hyvin. Kenen mittakaavassa halvalla? Vaan idea olisi sekin, että lähtisi siitä, kuinka halvalla mä pystyn syömään omien kriteereitteni mukaan hyvin.
Täällä Lilyssä velloi keskustelu taannoin juuri tuosta ruokaan panostuksesta. Koulutukseni ja työni vuoksi kaikkein pienituloisimpien arki haasteineen on tuttua. Muuten asia jäisi aika kaukaiseksi ja köyhyyttä edustaisi lähinnä joku tutun tuttu, jolla ei ollut rahaa matkustella kauheasti ja joka joutui ostamaan tarjouksesta sika-nautaa. Jos se ei koskettaisi niin läheltä, en mäkään ymmärtäisi, miksi joku ostaa extrajuustoa, nakkia ja limua. Siksi musta on kiinnostavaa kokeilla joskus tehdä päiväkulutusrajoituksia ja muuta. Helpotus on suuri, kun voin höllätä, eikä tarvitse miettiä voinko ostaa jopa juustoa leivän päälle. Aina silti pitää muistuttaa itselleen, että itselle ja kavereille itsestäänselvät asiat on tuilla eläjille tosi kaukana. Kuukauden matkalippukin on luksusta – monet kävelee kauaskin ja/tai jää kotiin. Opintotuilla eläjät muistaa, kuinka talviaikana ulkona syöminen tarkoitti lähipizzerian tarjouspizzaa tuopin kera tai paria mäkin juustohampparia (oi nautintoa). Hah. Kesällä elettiin leveämmin… Mikä on tämän tarinan opetus? Yhtäkkiä olen valtavan kiitollinen päärynöistä, avokadosta, appelsiinista, erikoisnäkkäristä, fetasta, tuorepastasta ja tillitonnikalasta kaapeissani. Kiitos.
Oletteko muuten koskaan tulleet ajatelleeksi hinta-kalorisuhdetta? Oikeasti. Kahdella eurolla kun ostaa nakkipaketin ja ranskiksia, niin saa mahan täyteen monta kertaa. Sillä on väliä silloin, kun rahaa on enää kaksi euroa.