Onnistumisia matkalla talousguruksi; vaikka muutos on hidasta

Kannattaa pitää blogia ja kannattaa kirjoittaa asioita ylös! Aloitin bloggaamisen tukemaan muutostani rahankäytössäni ja nyt onkin hyvä hetki pohtia, onko mitään edistystä tapahtunut. 

Blogi on pian vuoden vanha ja täytyy myöntää, että kuvittelin olevani tässä vaiheessa sijoitusguru, jolla on tuhansia euroja kasvamassa korkoja ja niitä osinkoja. Ostaisin laadukkaita asioita useimmiten kirppiksiltä ja kulkisin kimmeltävien kauppojen ohi kiinnostumatta lainkaan. Rahani eivät olisi koskaan lopussa ennen seuraavaa palkkaa. Olisin se tyyppi, joka huokailee, miten naiset eivät sitten huolehdi taloudestaan lainkaan. Listasin asioita, joita olen oppinut muutoksen tekemisestä sekä asioita, joissa olen onnistunut ihan vaivihkaa. 

Lausu toiveesi ääneen

… sillä ne saattavat toteutua. Joskus tuntui siltä, että jankkasin samaa blogissa kerta toisensa jälkeen, siis itselleni. Että äähhh, taas mä olin typerä. Ääähhh, tässäkään mäen taaskaan osannut olla fiksu. Voi kun osaisin ja voi kun toimisin ja voi kun olisin toiminut näin jo kauan sitten. Saatoin jättää kyseisen asiaan vähän kuin sivuun hetkeksi ja huomata kuukauden parin päästä, että mähän olen saavuttanut tämän tavoitteen! isoimpana esimerkkinä huomasin yhtäkkiä, että sain kalliin kuntosalijäsenyyden loppumaan ja lopetinpa vielä tupakoinnin – säästin pelkästän tällä n. 200€/kk. Nuo kyseiset asiat harmitti mua aiemmin ihan älyttömästi. 

Joskus pitää muuttua hampaat irvessä, mutta joskus se virtakin vaan vie, helposti. 

Kuva Caleb George/Unsplash.com

Älä ole on-off

Kaikissa muutoksissa koen on-off asenteen pahimmaksi onnistumisen esteeksi. Korkeista tavoitteista ei ole haittaa, mutta pitää muistaa olevansa matkalla siihen, ei perillä. Ja matkalla tavoitteisiin on ihan normaalia, ettei oma käytös ja toiminta ole aina tavoitteen kaltaista. Se ei tarkoita silti sitä, että olet tuomittu epäonnistumaan. Paras vinkki, jonka luin itsesyytöksieni lomassa oli tämä: ”jos et saa säästettyä paljon, säästä edes vähän, vaikka 20€ kuussa, sekin on enemmän kuin ei mitään”. Oi kyllä. Tajusin vasta äskettäin, että tämä on ollut oma, konkreettinen ongelmani. Jos en saa sivuun haluamaani summaa (10% tuloistani), en jaksa sitten säästää MITÄÄN. 

Mitäss se Coelho lausuikaan matkasta?

Kuva Drew Garaets/Unsplash.com

Muutos on hidasta, anna sille aikaa

On olemassa ihmisiä, jotka muuttavat elämänsä hetkessä. Heistä kirjoitetaan lehdissä, eikä se ole ihme – he ovatkin melkoisia poikkeuksia. Suurimmalle osalle meistä taitaa olla niin, että kaikenlainen muutos, oli se sitten painonpudotusta, säästämistä, skarppaamista opinnoissa tai töissä tai liikuntaharrastuksen aloitus, vaatii aikaa. Muutos etenee kuin etana, eikä siitä saa huikeaa tosi-tv jaksoa saati juttua lehteen. ”Miltseri muuttui 30 vuodessa talousguruksi – lue huikeasta muutoksesta!!!!” Vau. 

Onnistumisia

Hyvä ruoka on noussut omalla prioriteettilistalla – erityisesti itse tekeminen. Itse kun tekee, niin saa mitä sattuu. Useimmiten parempaa, kuin osasi odottaa. 

Kuva Jeffrey Deng/Unsplash.com

1. Sitkeys – olen tunnetusti ollut aika lyhytjänteinen. Bloggaaminen on ollut niin kiva harrastus ja sen rakentaminen tämän teeman ympärille on pitänyt yllä jaksamista ja kiinnostusta aiheeseen. Kirjoittaminen on selkeyttänyt asiaa. En ole talousguru, mutta jaksan sitkeästi yrittää, hyvä mä!

2. Menojen karsiminen. Tuloni ovat tippuneet reippaasti vuoden takaisesta, mutta tämä ei käytännössä näy elintasossani lainkaan. Vaikka en ole saanut rahaa tonnikaupalla säästöön, oon tosi ylpeä itsestäni, että olen kyennyt sopeuttamaan tulot ja menot aika kivuttomasti. En pysty enää ostamaan asioita yhtä huolettomasti, mutta niistä asioista, jotka hankin, olen onnellisempi kuin ennen. Välillä haikailen suurempia tuloja, mutta sitten muistan, että tulojen kasvaessa kasvattaisin aivan varmasti menojanikin, eikä raha tuntuisi missään hetken kuluttua. 

3. Ostan ainakin joskus laadukkaampia asioita, varsinkin pukeutumispuolella. Kaapeistani löytyy yhä enemmän asioita, jotka kestävät ja joista olen iloinen pitkään, sen sijaan, että ostaisin paljon juttuja, jotka lähinnä harmittavat jälkikäteen. Hutiostoksia tulee edelleen joskus, mutta nappilöydöksiä tippuu eteeni useammin. 

4. Syön mielestäni todella hyvin ja suhteellisen edullisesti. Tarvetta kauppalaskujen karsimiselle ei ole, tehdään kauppalista viikoksi ja suunnitellaan ruoat etukäteen – säästää aikaa, rahaa ja päänvaivaa huomattavasti. Ainoa asia, missä aion karsia, on työpaikkaruokalassa käynti. Lounaat muiden tekemänä ovat lipsahtaneet kuin vahingossa elämääni uutena asiana – mutta hei, jos en olisi alkanut harrastamaan niitä, en voisi säästää niissä! Mahtavaa! :) Aion kirjoittaa vielä hieman lisää lounaspohdintaa myöhemmin, sitä odotellessa. 

5. Tupakoinnin lopetus ja kalliin kuntosalijäsenyyden jättäminen säästi kuukausimenoissa huomattavasti. Luin jostain artikkelin, jossa huomautettiin juuri siitä, että on turhaa pipertää säästääkö kauppakassissa 0,40€, kun muuhun turhaan palaa parisataa kuussa. Ihan totta. Tutkimalla muita vaihtoehtoja saan urheiluni edullisemmin – työpaikkani tarjoaman henkilöstöedun avulla uin ja käyn salilla halutessani hintaan 25€/kk. 

6. Laiskuus maksaa – bongasin muitakin menoja, joita oli ihan turhaan, silkkaa laiskuutta. Maksullinen, kallis, antivirusohjelma, liian kallis netti, Spotify, jota en ehtinyt kuunnella, nettijooga – kaikki yhtäaikaa tekivät jo useamman kympin kuussa. Spotify on kiva joskus, samoin nettijooga, mutta ei kaikkea samaan aikaan – en ehdi harrastaa kaikkea yhtä aikaa. En vain muistanut katkoa näitä välillä. Olen hajamielinen, mutta kun rahaa virtaa ulos tililtä, on paras skarpata. 

7. Tunne itsesi, kokeile, mutta älä kuuntele liikaa muiden vinkkejä

Ei ne turhaan sano, että sinussa on jo kaikki viisaus, valmiina. 

Kuva Lukasz Szmigiel/Unsplash.com

Uhosin aiemmin, että kerään huikean puskurin ja vasta sen jälkeen ajattelen pitkän tähtäimen säästöä, kuten olin lukenut talousgurublogeista. Tämä ei oikein toiminut mulla. Mulle puskuri on tarkoittanut sitä, että jos tarvitsen akuutisti lenkkarit, otan rahan puskurista ja se ei taida olla sen tarkoitus, Mulle rahasto on paras tapa säästää, koska sieltä rahat saa hankalasti ulos. Sen mä tiesinkin. Ja nyt olen kokenut sen. Paska neuvo, mulle. Toinen huono neuvo mulle on se, ettei ostoslakosta ole hyötyä. Paska neuvo, kyllä siitä on. Mä tarvitsen selkeän rajan ja tavoitteen, enkä mitään fiilistelypaskaa. Cold turkey silloin tällöin tekee helvetin hyvää, varsinkin kun on taipumusta onnellisena ostostella huvikseen. Mä olen tyyppi, joka syö namit kaapista heti, joten mä olen tyyppi, jolle sopii lakkoilu silloin tällöin. Ne ihme karkkipussin makuuttajat on säästäjinäkin varmaan erilaisia. ”Säästän 10 vuotta ja ostan yhden kalliin takin”. Mä olen sellainen, joka ostaa kalliin takin heti ja halvan huomenna ja niihin sopivat kengät, laukun ja viisi huivia. Mä tarvitsen eri keinoja.

Mä perustan logiikkani tähän karkkipussiteoriaan: on niitä, jotka makuuttavat pussejaan kaapissa iät ajat syöden niitä hitaasti  (ihme tyyppejä!) ja sitten meitä, jotka syövät ne melko nopeasti. Eli tällä logiikalla nämä tyypit on erilaisia säästäjiäkin, joten en enää ikinä kuuntele tällaisten ihmisten neuvoja säästämisessä. NIIN!!!!! 

 

Seuraavat tavoitteet…

1. Laittaa rahaa säästöön pitkällä tähtäimellä rahastoon, josta rahat saa mieluiten pois jollain Harry Potterissa olevien pankkiholvien avausmenetelmien tyyppisellä tyylillä. Se on paras keino. 

2. Vähennän lounastelua ruokalassa