Opi säästämistä koiran tapaan
Äitini otti kesällä mitä hurmaavimman samojedinpennun. Puhelumme koskevat hyvin usein karvapallon kuulumisia ja raha-aiheiset keskustelut kääntyivät usein koiran touhuihin.
Meitä hämmästytti valtavasti, kuinka se alkoi jo ihan pienenä kätkeä luita ja aarteita pitkin pihaa, kuusen alle, erilaisiin kuoppiin, mihin vaan. Sisällä ollessaan se alkoi äkisti haukkua, että se haluaa ulos ja ryysäsi suoraan jollekin kätkölleen. Olimme äimänä. Miten se päähän yhtäkkiä tuli joku tietty luu, miten se edes muisti? Se ei vastannut, järsi vain rentoutuneena marinoitunutta herkkuaan.
Mullahan siis polttelee valtavasti taskuissa rahat palkkapäivänä. Oon oppinut, ettei niitä kannata jättää käyttötilille lojumaan liiaksi: isohko rahasumma tilillä saa jotenkin kuvittelemaan, että sitä vaan riittää. Maksan välittömästi kaikki laskut ja alan jemmata rahaa ”kuusien alle”. Käytin tätä jokus opiskeluaikoina ja otin metodin taas käyttöön. Mulla on rahasto, johon mulla menee suoraveloituksena joka kuukausi tietty summa (se pitäisi nyt nostaa kirjanpitäjäsiskon suositukseen, 10% bruttotuloista) ja se toimii loistavasti! Rahat saa pois, jos tulee hätä, mutta se kestää päivän ja vaatii menon pankkiin. Estää aika tehokkaasti sen, että jossain ostoskeskushuumassa kulkisi kuin huumattuna ostamaan rahoilla maailman upeimman takin, joka on ihan pakko saada juuri nyt. NYT!!!! Tämä on ihme, mutta siellä alkaa olla jo kohta tonni. Tavoite olisi se 2-3kk palkkaa vastaava summa.
No niin, väliin taas kuva söpöstä nauravasta koirasta. Ettei ala ahdistamaan liikaa!
Toinen hyvä ”kuusen alus/kuoppa” on ollut S-tili. En osaa nostaa sillä käteistä ja tilisiirto s-tililtä käyttötilille kestää jonkin aikaa. Oon laittanut sinne esimerkiksi rahat tulevan kuun isoja ruokaostoksia varten tai jemmannut rahaa loppukkuuta varten. Oon onnistunut jopa unohtamaan rahat ja riemastunut suuresti, kun olen muistanut, ettei tarvitsekaan palauttaa pulloja, siellähän on rahaa ihan kunnon ruokaostoksia varten. Mun pitää tehdä rahasta konkreettista, suunnitella tulevan kuun menoja, muuten sen käyttö lipeää käsistä ja muuttuu vaan ihan abstraktiksi. Mä muistan kuitenkin koko ajan, ettei se raha tule ilmaiseksi: teen sen eteen töitä. Siksi sillä on väliä, mihin sitä laitan.
Mulla on myös erillinen säästötili, johon menee rahaa e-possun kautta. Se ei vaan toimi nyt, koska mulla on nettipankkioikeudet tähän tiliin, mutta ei automaattikorttia. Joskus ihan hyvä tili, kun pitää laittaa ”sivuun” joku summa jonkun asian maksamista varten. Ei sinne vaan oikein kerry rahaa, kun niin helposti tulee siirrettyä siltä käyttötilille rahaa. Sivuun laittoa varten se on tosiaan ihan okei: ostin pesukoneen ja tiesin, että lasku tulee viikon päästä, laitoin summan sivuun sinne, etten unohda koko tulevaa laskua. Nyt mä mietin, että haluaisin laittaa sinne sivuun pikkuisen rahaa mun tulevaa makkarin sisustusta varten. Mun makkarissa on tasan sänky, verhot ja pyykinkuivausteline… Villi konsepti muuten mulle, laitan rahaa sivuun tuollaista asiaa varten ja sit ostan hyvällä mielellä jotain, mitö todella haluan ja käytän pitkään. Nähdäänkö tämä ihme vielä? Mä haluaisin tammikuussa ostaa yhden tietyn maton, yöpöydän ja lampun ja pari taulua makkariin. Yllättäen makkari juuri nyt EI ole paikka, joka esitellään: ”this is where the magic happens”.
Laitan myös ihan käteistä mun rahapurkkiin, kolikoita ja seteleitä. Ostan kuun alussa kasan ruokaa, pakastimeen, säilykkeitä. Jemmaan. Kiitos, rakas Pööpö (käytän lempinimeä suojatakseni Hänen yksityisyyttään), kun muistutit mua tästä säästämisen lajista.
Koiralta oppii toki muutakin!
”Hemmottelette minua ja pidän siitä kovasti”. -eilinen leffa, lausuttu ranskalaisittain seksikkään mystisesti…
Koiran kanssa oppii pysähtymään. Tuo kaveri vaatii paljon ulkona oloa ja aktiivisuutta. Välillä se painelee kuono kiinni maassa, välillä istahdetaan maahan ja tarkkaillaan ääniä, hajuja ja ympäristöä. Olin ajatellut, että olin aika mindfulnes-henkinen psyähtyjä; vielä oli opittavaa dogilta. Kärsivällisyys istua ja ihmetellä on kasvanut, eikä enää vaan ryysää lenkin jälkeen sohvalle. Huomasin luonnossa tapahtuvia asioita ihan kuin taas lapsena. Aikuisena tuli lenkkeiltyä ihan omissa ajatuksissaan! Yllä olevassa kuvassa Pööpön turkkia hoidetaan. Toistan vielä: ”te hemmottelette minua ja pidän siitä kovasti.” Ihana lause :) Hemmottelua kehiin, tänään taitaa olla kotimanikyyrin paikka illan Miss Universum-kisakatsomoa silmällä pitäen. Pinkkiä kynsilakkaa, mmm.