Kokemuksia 33:n vaatteen kaapista

Kirjoitin aiemmin jutun vaatekaappini siivouksesta ja samassa päätin kokeilla 33:n vaatteen kaappia. 33 vaatetta pidetään aina kausi kerrallaan ja vaihdetaan kesän vaihtuessa syksyyn jne. Tuohon lukuun 33 ei sisälly alusvaatteet, asusteet, yövaatteet tai urheiluvaatteet. Luulin, ettei jäljelle olisi jäänyt mitään säilöön noiden edellä lueteltujen kategorioiden lisäksi – säilöön menikin aika reippaasti tavaraa. Talvitakit vie niin paljon tilaa;)  Tässä muuten linkki tuohon aiempaan juttuun: Kokeilussa-33-vaatteen-kaappi-vaatepommista-seesteisyyteen. Olin tosi innoissaan tästä konseptista!

hKViPxgDRGuiGns6wv5S_IMG_5317.jpg

 

Tilanne nyt: olen megatylsistynyt niihin samoihin rätteihin, jotka killuvat päivästä toiseen kaapissani.

Päätin analysoida tilannetta vähän. Vaatekaapin järjestelmällisestä siivouksesta ja näkyvillä olevan vaatemäärän rajaamisesta oli oikeasti hyötyä ja helpotusta elämään. Listaan asiasta hyviä ja huonoja puolia sekä ratkaisuehdotuksia asiaan.

+ karsittu vaatekaappi paljastaa armottomasti käyttökelvottomat vaatteet. Mulla oli muutama vaate, joita en ollut käyttänyt ja arvelin syyksi sen, etten ollut ehtinyt. Vedettyäni vaatteita ylle arkiaamuina, käsitin, että asiaan oli ollut syy: vaatteet eivät sopineet mulle, ylipäänsä minkään kanssa tai olleet millään lailla mun tyylisiä. Aiemmasta vaatekaapin karsinnasta huolimatta karsin kaappia vielä lisää. Tilalle tuli sitten pari uutta vaatetta alennusmyynneistä -tosin välittömästi runsaassa käytössä olleita vaatevaraston pelastajia, kuten perussiniset farkkuleggarit.

+ tilankäytön ja vaatekaapin käytettävyyden kannalta kauteen sopimattomat vaatteet on hyvä pakata pois silmistä. Kun ne eivät killu jatkuvasti silmien edessä, ilahtuu uuden kauden tullen uuden tuntuisista vaatteista.

+ karsitusta kaapista on helpompi tehdä kivoja asuyhdistelmiä – kun on liikaa tavaraa, ei enää pysty muistamaan tai näkemään, mitä kaikkea vaatepinojen seassa on ja mikä näytti tosi kivalta päällä.

+ niitä kivoja vaatteita, joita ei raaskisi käyttää, tulee varmasti käytettyä useasti, kun valinnanvaraa on vähemmän. Suuri plussa!

– Vaatii aivojen pinnistelyä, että muistaa jonkin tutun yhdistelmän olevan edelleen kivan näköinen, vaikka sen olisi itse nähnyt useasti.

– Vaatii muistuttelua opetella piristämään ja muuntelemaan vaatteita asusteilla, kuten huiveilla. Tosin huivi helteessä ei ole hyvä ratkaisu.

– Samoihin vaatteisiin uhkaa tylsistyä pahasti, arghhhhh.

Miinuspuoliin on oikeasti yksi nerokas ratkaisu: hakee varastosta vaihtoon pari muuta vaatetta vaatekaappia virkistämään ja vie sitten taas pari tilalle. Tadaa, kuka sitä kieltäisi?? Ja sitten, ostaa lisää huiveja…

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä

Harkinta – kannattaako se sittenkään?

Törmäsin taas pariin kiinnostavaan raha-aiheiseen juttuun lauantain Hesarissa (19.7.2014). Kiinnostavaa tuossa lauantain Hesarissa oli kolmuni, jossa kehotettiin harkitsemaan vähemmän ostamispäätöksiä. Valitettavasti en muista kirjoittajan nimeä enkä löytänyt sitä enää nopeasti googlaamalla, mutta tyyppi oli oikeasti ihan korkeasti koulutettu asiantuntija. Kirjoittaja huomautti, että jokaisessa talousoppaassa kehotetaan aina miettimään ja miettimään. Kirjoittaja kehotti sen sijaan miettimään, paljon harkitseminen maksaa, paljon energiaa vie asioiden pyörittely päässä turhan pitkään. Jos harkitsee hyvähintaisen asunnon ostoa pitkään, hinta voi nousta, osakekurssit muuttuvat vauhdilla. Kirjoittaja myös huomauttaa, että tarve johonkin ei lähde pohtimalla. (Epäilyttää, mahtaako kirjoittaja tuntea kovin montaa tyyppiä, jotka harrastaa shoppailua? Onko uusi kynsilakka tarve?) Että jos tarvitset jotain, tsip tsop, vertaile hintoja ja päätä ripeästi.

Loudge.jpg

Loudge/Unsplash.com

Tässä mun omassa budjettiblogissa kehotetaan toistuvasti harkintaan; ymmärsin nyt, että se johtuu mun persoonasta. Mun rahankäyttö on mielijohteista. Mielijohteisiin harkinta on oikea lääke! Ihan kiva neuvo siis, tuo nopeammat ostopäätökset: en  taida noudattaa neuvoa kirjaimellisesti, jos satun pyörimään ostoskeskuksessa. Toisaalta, ostin juuri vaelluskengät, kun törmäsin tosi edullisiin ja laadukkaisiin. Harkitseminen olisi johtanut tappioon: vastaavaan hyvään tarjoukseen tuskin olisin törmännyt ja tarvitsin näitä kenkiä jo pidempään, en vain ollut raaskinut ostaa. Olen historiassani vältellyt monien tarpeellisten asioiden ostamista (nyt puhutaan näistä first world tarpeista…) ja ostanut sen sijaan jotain randomia tilalle. Pikkusisko, suuri talousneuvojani oli NIIIIIIIN oikeassa sanoessaan: mihin käytät aikaasi, voit käyttää myös rahaasi. Mä harrastan liikuntaa ja ulkoilua eri muodoissa ja olen ostanut muutamia hyviä vermeitä, kahdet eri kengät eri lajeille, vedenpitävän ulkoiluasun, juoksupökät, kaksi hupparia. Kannatti! On tullut käyttöä. Tuntien itseni, olisin tavallisesti harkinnut näitä asioita abaut vuoden ja ostanut jo sillä välin ainakin kymmenen henkkamaukan trikootoppia ja neuletakkia.

Vielä kertaus: harkinta toimii mielijohteisen ja hieman ostamisesta riippuvaisen ihmisen säästämiskonstiksi. Harkinnalla huijataan tahdonvoimaa; et joudu koettelemaan itsekuriasi totaalikräkkäyksen partaalle. Mielihalun lykkääminen toimii monessa muussakin asiassa; tehokkaammin kuin asian totaalikieltäminen. Tupakoinnin lopetus, painonhallinta, sipsiriippuvuus… Pikkusisko, suuri talousguru kehottaa siirtämään ostosta kahden viikon päähän; jos muistat sen vielä, saat ostaa asian. Kokeilkaa! Maailman ihanimmankin mekkosen kuva on voinut haihtua aivojen poimuista maailman tuuliin. Kahden viikon päästä oot ihan nevöhöööd.

En tiedä, osasivatko aivoni käsitellä tätä uutta ja jännittävää ajatusta täysin – nopeammat ostopäätökset, nopeammat päätökset. On täysin totta, että joskus pitää lopettaa jahkailu ja uskaltaa hypätä, tarttua hetkeen, olla nopea, uskaltaa tehdä päätöksiä. Kuin sammakko joka nappaa pullean ötökän.

Ähhhh, kuten ei missään elämässä, ei säästämisessäkään ole loppujen loppuksi kaiken kattavia mahtineuvoja (luulin että harkinta olisi ollut se almighty neuvo). Kaikki on tilannekohtaista!

Puheenaiheet Raha Uutiset ja yhteiskunta